Tehostetun ravitsemushoidon toteutuminen Sotkamon terveyskeskussairaalassa
Lindgren, Meri (2018)
Lindgren, Meri
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188971
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188971
Tiivistelmä
Tutkimusten mukaan noin joka kolmas sairaalapotilas on vajaaravitsemuksen riskissä. Vajaaravitsemus on yksi syy potilaan hitaammalle paranemiselle ja leikkauksista toipumiselle. Se lisää myös komplikaatioiden riskiä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tekemien ravitsemushoitosuositusten avulla pyritään yhdenmukaistamaan potilaiden ravitsemushoitoa. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Kainuun soten) Sotkamon terveyskeskussairaala. Kainuun sotessa alkoi vuonna 2016 Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisy ja hoito Kainuussa –hanke, jossa Sotkamon terveyskeskussairaala oli yhtenä pilotointikohteena. Hankkeen päämääränä on ollut, että Kainuun soten toimijat oppivat tunnistamaan asiakkaat ja potilaat, joilla on vajaaravitsemuksen riski.
Vajaaravitsemuksen riskipotilaiden ravitsemushoitoa tehostetaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata, miten tehostettu ravitsemushoito toteutuu Sotkamon terveyskeskussairaalassa. Tavoitteena on auttaa kehittämään vajaaravitsemuksen riskipotilaan ravitsemushoitoa ja sen toteuttamista. Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, missä olen kuvannut kolmen vajaaravitsemuksen riskipotilaan ravitsemushoitoa. Ravitsemushoidon seurannan menetelmiä opinnäytetyössäni oli ruokailunseuranta, painonseuranta sekä tapausten kuvaaminen aiemman näyttöön perustuvan tiedon pohjalta.
Tutkimuskysymyksenä opinnäytetyössä oli: Miten suunniteltu ravitsemushoito toteutuu Sotkamon terveyskeskussairaalassa? Kuvaamieni kolmen potilastapausten kohdalla tehostettu ravitsemushoito oli toteutunut hyvin monessa suhteessa. Vajaaravitsemuksen riski oltiin seulottu ja potilaiden ravitsemusta oltiin tehostettu toimintaohjeiden mukaan. Potilaille oltiin tarjottu runsasenergistä ja proteiinista ruokaa sekä säännöllisesti täydennysravintovalmisteita. Kahden potilastapauksen energiansaanti oli suositusten mukaisella tasolla ja toiselta näistä potilaista sitä pystyi arvioimaan painonseurannankin avulla. Tarjottu proteiinin määrä ei vastannut arvioitua suositusta. Kolmannen potilaan energian- ja proteiininsaantia en pystynyt tässä opinnäytetyössä laskemaan muuttuneen tilanteen vuoksi. Opinnäytetyön aikana huomattiin myös, että yksilön tarpeen mukainen ruokatilaus onnistuu Sotkamon terveyskeskussairaalassa. Opinnäytetyön potilastapausten perusteella ravitsemushoidon seuranta Sotkamon terveyskeskussairaalassa voisi olla säännöllisempää.
Opinnäytetyön valmistuttua Sotkamon terveyskeskussairaalalla on mahdollisuus kehittää potilaiden, erityisesti vajaaravitsemuksen riskipotilaiden, ravitsemushoitoa. Tutkimusaineistoa selatessani huomasin, että iltapala oli usein melko kevyt, esimerkiksi vain mehukeittoa. Kehittämisideana ravitsemushoitoon liittyen voisi olla juuri iltapalan kehittäminen. Keittiöltä voisi tulla osastolle iltapala, joka tarjottaisiin kaikille potilaille automaattisesti. Iltapala voisi olla proteiinipitoinen, jolloin potilaille tarjottua proteiinin määrää saataisiin myös nostettua. Myös ravitsemushoidon seurantaa voisi kehittää.
Vajaaravitsemuksen riskipotilaiden ravitsemushoitoa tehostetaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata, miten tehostettu ravitsemushoito toteutuu Sotkamon terveyskeskussairaalassa. Tavoitteena on auttaa kehittämään vajaaravitsemuksen riskipotilaan ravitsemushoitoa ja sen toteuttamista. Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, missä olen kuvannut kolmen vajaaravitsemuksen riskipotilaan ravitsemushoitoa. Ravitsemushoidon seurannan menetelmiä opinnäytetyössäni oli ruokailunseuranta, painonseuranta sekä tapausten kuvaaminen aiemman näyttöön perustuvan tiedon pohjalta.
Tutkimuskysymyksenä opinnäytetyössä oli: Miten suunniteltu ravitsemushoito toteutuu Sotkamon terveyskeskussairaalassa? Kuvaamieni kolmen potilastapausten kohdalla tehostettu ravitsemushoito oli toteutunut hyvin monessa suhteessa. Vajaaravitsemuksen riski oltiin seulottu ja potilaiden ravitsemusta oltiin tehostettu toimintaohjeiden mukaan. Potilaille oltiin tarjottu runsasenergistä ja proteiinista ruokaa sekä säännöllisesti täydennysravintovalmisteita. Kahden potilastapauksen energiansaanti oli suositusten mukaisella tasolla ja toiselta näistä potilaista sitä pystyi arvioimaan painonseurannankin avulla. Tarjottu proteiinin määrä ei vastannut arvioitua suositusta. Kolmannen potilaan energian- ja proteiininsaantia en pystynyt tässä opinnäytetyössä laskemaan muuttuneen tilanteen vuoksi. Opinnäytetyön aikana huomattiin myös, että yksilön tarpeen mukainen ruokatilaus onnistuu Sotkamon terveyskeskussairaalassa. Opinnäytetyön potilastapausten perusteella ravitsemushoidon seuranta Sotkamon terveyskeskussairaalassa voisi olla säännöllisempää.
Opinnäytetyön valmistuttua Sotkamon terveyskeskussairaalalla on mahdollisuus kehittää potilaiden, erityisesti vajaaravitsemuksen riskipotilaiden, ravitsemushoitoa. Tutkimusaineistoa selatessani huomasin, että iltapala oli usein melko kevyt, esimerkiksi vain mehukeittoa. Kehittämisideana ravitsemushoitoon liittyen voisi olla juuri iltapalan kehittäminen. Keittiöltä voisi tulla osastolle iltapala, joka tarjottaisiin kaikille potilaille automaattisesti. Iltapala voisi olla proteiinipitoinen, jolloin potilaille tarjottua proteiinin määrää saataisiin myös nostettua. Myös ravitsemushoidon seurantaa voisi kehittää.