Muistisairaiden kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. Ohjaajana muistisairas.

Abstract

Opinnäytetyön kiinnostuksen kohteena on muistisairaiden vertaisryhmätoiminta, jota järjestää Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksen tuki- ja asiantuntijakeskus Muistiluotsi. Tarkoituksena oli saada kokemuksellista tietoa muistisairaiden vertaisryhmästä, joka nimittää itseään Omaryhmäksi. Ryhmä on harvinaisuus, koska sillä on muistisairas ohjaaja. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa muistisairaiden kokemuksilleen antamia merkityksiä vertaisryhmätoiminnastaan, jota ohjaa itsekin sairastunut. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään muistisairauksia sairastuneiden tiedontuottamis- ja kommunikaatiovaikeuksien kannalta, muistisairaan hoitopolkua, kuntoutusta sekä vertaisryhmätoimintaa. Opinnäytetyössä oli laadullinen tutkimusote. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun ja sitä tukevan havainnoinnin avulla kuudelta vertaisryhmään osallistuvalta muistisairaalta. Litteroitu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan haastateltavat kokivat ryhmän sallivassa ilmapiirissä yhteenkuuluvaisuutta ja vertaisuutta. Heidän mielestään mieliala, itsetunto ja sosiaalinen hyvinvointi paranivat. Haastateltavat kuvasivat vertaisohjaajan taitoja ja persoonaa korvaamattomiksi. He miettivät myös ryhmän tulevaisuutta vertaisohjaajan kannalta. Haastateltavat kokivat keskustelemisen ryhmän tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Haastattelututkimuksen tulosten pohjalta todettiin vertaisryhmätoiminnan laaja vaikutus tutkimukseen osallistettujen muistisairaiden elämään. Vertaistoiminta vahvistaa sairastuneen elämänhallinnan tunnetta tarjoamalla laveaa vertaistukea ja pitämällä yllä toimintakykyä. Vertaisohjaajan rooli on äärettömän tärkeä. Hän on arvostettu kanssakulkija, joka sosiaalisilla taidoillaan lisää Omaryhmän hyvinvointia.

The objective of this thesis was to study experiences from peer support group for people suffering from memory disorder. The peer group studied for the thesis was called omaryhmä. The group is unusual because of the mentor who also suffers from a memory disorder. The focus was to study how the members of the group experienced a group led by a person with the same disorder that they have. The theory section deals with memory disorders from a cognitive and communication difficulty perspective, the clinical pathway of a person with a memory disorder rehabilitation and peer support group activity. The study was conducted as a qualitative study. Research material was collected with the theme interview method and reinforced with observation. The study involved six participants from the peer support group. Material was analysed by using qualitative data analysis. Results showed that the interviewees experienced that their group had a permissive atmosphere, which allowed group members to feel equal and social. Their mood, self-esteem and social well-being improved. Interviewees described the skills and the personality of their peer mentor as irreplaceable. The future was also considered. Conversations were considered to be the most important form of activity in their group. The main conclusion showed peer support group activity had a great effect on the lives of persons with memory disorder. Peer support strengthens the feeling of life management by offering comprehensive peer support and maintaining functional capacity. The peer mentor is extremely important, with the role of a valued equal who builds up well-being within the group.