Skeematerapian menetelmät epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan osastohoidossa: kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia skeematerapian menetelmiä jo julkaistussa kirjallisuudessa käytetään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden ympärivuorokautisessa osastohoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena on auttaa osastoa kehittämään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan osastohoitoa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena yhteistyössä Jorvin sairaalassa sijaitsevan HUS/HYKS psykiatrian mielialahäiriöiden hoitoon keskittyvän osaston P2 kanssa.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on haastava oireyhtymä, joka heikentää merkittävästi potilaan toimintakykyä ja kuormittaa laajasti terveydenhuoltojärjestelmää. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle potilaalle on ominaista pitkittynyt tunteiden, identiteetin ja ihmissuhteiden epävakaus sekä impulsiivinen toiminta. Skeematerapia on alun perin persoonallisuushäiriöiden ja muiden pitkäkestoisten psyykkisten ongelmien hoitoon kehitetty terapiamuoto, jossa yhdistyvät kognitiivinen, behavioraalinen, kokemuksellinen ja vuorovaikutteinen työskentely.

Kirjallisuuskatsaukseen valittiin kaksi tutkimusartikkelia, joista toinen sisälsi tulokset kolmesta osastohoitotutkimuksesta. Aineisto muodostuu siten neljästä erillisestä kontrolloimattomasta tutkimuksesta, jotka perusteellisen perehtymisen jälkeen analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Aineiston perusteella epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan osastohoito skeematerapian menetelmin voidaan toteuttaa yksilöskeematerapiaa ja intensiivistä ryhmäskeematerapiaa yhdistelevällä toteutuksella tai ryhmäskeematerapian ja osaston tavanomaisen hoidon yhdistelmällä. Keskimääräiseksi osastohoitoajaksi saatiin 6-18 viikkoa. Skeematerapian menetelmiä sovellettiin ryhmäskeematerapiassa laaja-alaisesti psykoterapeutin ja psykologin toimenkuviin keskittyen. Hoidon vaikuttavuus oli tutkimusten alku- ja loppumittauksissa tilastollisesti merkittävää psyykkisissä yleisoireissa sekä epävakaan persoonallisuushäiriön oireissa.

Jatkotutkimusaiheena voisi olla selvittää, mitkä yksittäiset ryhmäskeematerapian menetelmät tai osa-alueet olisivat hyödyllisimpiä lyhyempikestoisen ja tapaamiskerroiltaan harvemman osastohoidon yhteydessä. Lisäksi voitaisiin selvittää miten osaston muu moniammatillinen henkilöstö voisi hyödyntää skeematerapian menetelmiä työssään.

The purpose of this thesis is to define what kind of schema therapy methods are used in literature focusing on inpatient treatment of borderline personality disorder (BPD). The aim of this thesis is to aid the unit in developing the inpatient care of patients diagnosed with borderline personality disorder. This thesis is a literature review conducted in collaboration with Jorvi Hospital psychiatry ward P2 which focuses on treatment of mood disorders.

Borderline personality disorder (BPD) is a challenging syndrome which significantly weakens the patient’s ability to function and places a wide range burden on the healthcare system. Borderline personality disorder is characterised with prolonged emotional, identical and interpersonal instability including impulsive behaviour. Schema therapy was originally developed for the treatment of personality disorders and chronic DSM Axis I disorders. It integrates cognitive, behavioural, experimental and interactional therapies.

In this literature review, two research articles were chosen as research data. One of the chosen articles presented the results of three inpatient studies. In total, the research data consisted of four independent studies which were analysed with inductive content analysis after meticulous familiarisation.

According to the research data, schema therapeutic inpatient treatment of patients with borderline personality disorder can be done by combining individual schema therapy and intensive group schema therapy or with an implementation that combines group schema therapy with an ongoing treatment in the unit. The average treatment time was between 6 and 18 weeks. Schema therapy interventions were used broadly with in group schema therapy by the psychotherapist and psychologist. The results show significant reduction in BPD specific symptoms and in global severity of psychopathology from pre- to post-treatment.

Future studies should define the most effective schema therapy interventions for shorter inpatient treatment with less therapy sessions. It would also be beneficial to define how the multidisciplinary team in the unit could use these interventions in their work.