Sosiaalialan työntekijöiden ammatilliset valmiudet tunnistaa ja ohjata ihmiskaupan uhreja
Knuutila, Lotta; Pullinen, Anne-Maarit (2010)
Knuutila, Lotta
Pullinen, Anne-Maarit
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005078376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005078376
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sosiaalialan työntekijöiden käsityksiä omista ammatillisista valmiuksista tunnistaa ja ohjata ihmiskaupan uhreja heille tarkoitettuun auttamisjärjestelmään. Opinnäytetyö oli osa Laurea-ammattikorkeakoulun Aikuisten sosiaalipalvelujen kehittämishanketta. Työelämän asiantuntijana opinnäytetyössä oli Espoon ryhmä- ja perhe-ryhmäkodin sosiaalityöntekijä Hanna Londo.
Opinnäytetyö on laadullinen kartoitus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua. Teemahaastattelun teemat luotiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tutkimuskysymyksinä olivat: miten turvapaikanhakijoiden ja kotouttamisvaiheessa olevien pakolaisten kanssa työskentelevät sosiaalialan työntekijät kokevat omat ammatilliset valmiutensa tunnistaa ihmiskaupan uhreja sekä miten he kokevat osaavansa ohjata uhreja?
Opinnäytetyön aineistonkeruuta varten haastateltiin kuutta pääkaupunkiseudulla turvapaikanhakijoiden ja kotouttamisvaiheessa olevien pakolaisten kanssa työskentelevää sosiaalityöntekijää ja ohjaajaa. Haastattelut toteutettiin joulukuun 2009 ja helmikuun 2010 välisenä aikana kunkin haastateltavan työpaikoilla. Haastattelujen teemoina olivat ihmiskauppa ilmiönä, ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja ohjaaminen, työntekijöiden omat kokemukset ammatillisista valmiuksistaan tunnistaa ja ohjata ihmiskaupan uhreja sekä ihmiskaupan tulevaisuus.
Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavan aineistoanalyysin avulla. Opinnäytetyön merkittävin tulos oli, etteivät haastatellut sosiaalialan työntekijät kokeneet ammatillisia valmiuksiaan tunnistaa ihmiskaupan uhreja riittäviksi. Haastateltavat kaipasivat koulutusta ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja ohjaamisesta sekä tietoa ihmiskaupasta ilmiönä.
Haastateltavat olivat huolissaan mahdollisista ihmiskaupan uhreista, joilla ei ole lainkaan viranomaiskontakteja. Tämän lisäksi kaikkia ihmiskaupan uhreja ei tunnisteta turvapaikanhakijoiden vastaanotossa tai kotouttamisvaiheessa, jonka jälkeen he siirtyvät alueellisten sosiaalipalveluiden alaisuuteen.
Tarpeellinen jatkotutkimusaihe olisi selvittää kaikkien viranomaiskontaktien ulkopuolella olevien ihmiskaupan uhrien tunnistamismahdollisuuksia sekä kartoittaa alueellisen sosiaalityön työntekijöiden ammatillisia valmiuksia tunnistaa ihmiskaupan uhreja.
Opinnäytetyö on laadullinen kartoitus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua. Teemahaastattelun teemat luotiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tutkimuskysymyksinä olivat: miten turvapaikanhakijoiden ja kotouttamisvaiheessa olevien pakolaisten kanssa työskentelevät sosiaalialan työntekijät kokevat omat ammatilliset valmiutensa tunnistaa ihmiskaupan uhreja sekä miten he kokevat osaavansa ohjata uhreja?
Opinnäytetyön aineistonkeruuta varten haastateltiin kuutta pääkaupunkiseudulla turvapaikanhakijoiden ja kotouttamisvaiheessa olevien pakolaisten kanssa työskentelevää sosiaalityöntekijää ja ohjaajaa. Haastattelut toteutettiin joulukuun 2009 ja helmikuun 2010 välisenä aikana kunkin haastateltavan työpaikoilla. Haastattelujen teemoina olivat ihmiskauppa ilmiönä, ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja ohjaaminen, työntekijöiden omat kokemukset ammatillisista valmiuksistaan tunnistaa ja ohjata ihmiskaupan uhreja sekä ihmiskaupan tulevaisuus.
Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavan aineistoanalyysin avulla. Opinnäytetyön merkittävin tulos oli, etteivät haastatellut sosiaalialan työntekijät kokeneet ammatillisia valmiuksiaan tunnistaa ihmiskaupan uhreja riittäviksi. Haastateltavat kaipasivat koulutusta ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja ohjaamisesta sekä tietoa ihmiskaupasta ilmiönä.
Haastateltavat olivat huolissaan mahdollisista ihmiskaupan uhreista, joilla ei ole lainkaan viranomaiskontakteja. Tämän lisäksi kaikkia ihmiskaupan uhreja ei tunnisteta turvapaikanhakijoiden vastaanotossa tai kotouttamisvaiheessa, jonka jälkeen he siirtyvät alueellisten sosiaalipalveluiden alaisuuteen.
Tarpeellinen jatkotutkimusaihe olisi selvittää kaikkien viranomaiskontaktien ulkopuolella olevien ihmiskaupan uhrien tunnistamismahdollisuuksia sekä kartoittaa alueellisen sosiaalityön työntekijöiden ammatillisia valmiuksia tunnistaa ihmiskaupan uhreja.