Vanhempien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien ala-asteikäisten lasten koulunkäynnin tukemisesta ja tukitoimista

Abstract

Neuropsykiatriset häiriöt ovat yleisiä lapsilla ja aiheuttavat haasteita koulunkäyntiin. Uuden opetussuunnitelman ja lähikouluperiaatteen myötä erityisluokkia on vähennetty ja erityistä tukea tarvitsevien lasten opetus on siirtynyt yhä enemmän yleisopetuksen yhteyteen. Inkluusiomallin mukaisesti lapset käyvät omaa lähikoulua ja saavat tukea koulunkäyntiin yksilölliset tarpeet huomioiden. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien kokemuksia lasten koulunkäynnin haasteista ja hyviksi havaituista tukitoimista sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tarkoituksena oli lisätä yleistä tietoisuutta aiheesta sekä edistää neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien osallisuutta lasten koulunkäynnin tukemisessa, tuomalla esiin heidän kokemuksiaan. Opinnäytetyössä yhdistyvät kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusote. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Facebookin suljetusta Pro nepsy nuoret ja lapset -vertaistukiryhmästä. Vapaaehtoiseen Webropol-kyselyyn vastasi 22 vanhempaa. Taustakysymykset analysoitiin määrällisesti Webropol-työkalun avulla. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten koulunkäynnin haasteet ovat yksilöllisiä mutta painottuvat sosiaalisiin tilanteisiin sekä oppimis- ja keskittymisvaikeuksiin. Koulun tukitoimien tulee olla yksilöllisiä ja suunniteltu yhteistyössä vanhempien kanssa. Koulun henkilökunnan neuropsykiatrinen erityisosaaminen koettiin tärkeäksi mutta riittämättömäksi. Resurssien puute heikentää lapsen koulunkäyntiä. Tärkeää oli myös koulun henkilökunnan positiivinen asenne. Kodin ja koulun välinen yhteistyö ja yhteydenpito tukivat lapsen koulunkäyntiä silloin, kun vuorovaikutus oli molempia osapuolia kunnioittavaa, ratkaisukeskeistä ja lapsen positiivisia ominaisuuksia vahvistavaa.

Neuropsychiatric disorders are common in children and create substantial challenges for them at school. With the new curriculum and the local school principle, the number of special education classes has been decreased, and, in general, special needs education has been incorporated more and more into the sphere of mainstream education. In accordance with the inclusion model, children attend their local school where they can receive support according to their individual needs. The purpose of this thesis has been to shed light on the experiences of parents of children with neuropsychiatric disorders on three aspects; challenges at school, functioning support measures, and the co-operation between school and home. The aim was to increase public awareness of the topic and to increase the participation of parents with neuropsychiatric children in supporting their child’s education by highlighting their own experiences. This Bachelor’s thesis combines both qualitative and quantitative research. The thesis material was collected by the authors from the private “Pro nepsy nuoret ja lapset” peer support group on Facebook. Additionally, a voluntary Webropol survey was created, which received replies from 22 parents. The background questions were analysed quantitatively using the Webropol tool, while the open questions were analysed through content analysis. The research revealed that challenges at school for children with neuropsychiatric disorders are unique but often relate to social situations and learning and concentration difficulties. Ideally, school’s support measures should be individualised and designed in co-operation with the parents. The neuropsychiatric expertise of the school staff was also considered important, but insufficient. However, whereas a lack of resources was found to impair the quality of a neuropsychiatric child's education significantly, parents identified the positive attitude of school staff as an important support measure for their children. Additionally, co-operation and communication between home and school were found to support the child's school life in situations where the interaction was mutually respectful and solution-oriented, and enhanced the child's positive qualities