Vanhempien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien ala-asteikäisten lasten koulunkäynnin tukemisesta ja tukitoimista
Toppinen, Johanna; Aziz, Riika; Saari, Maria (2018)
Toppinen, Johanna
Aziz, Riika
Saari, Maria
Lahden ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011250
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011250
Tiivistelmä
Neuropsykiatriset häiriöt ovat yleisiä lapsilla ja aiheuttavat haasteita koulunkäyntiin. Uuden opetussuunnitelman ja lähikouluperiaatteen myötä erityisluokkia on vähennetty ja erityistä tukea tarvitsevien lasten opetus on siirtynyt yhä enemmän yleisopetuksen yhteyteen. Inkluusiomallin mukaisesti lapset käyvät omaa lähikoulua ja saavat tukea koulunkäyntiin yksilölliset tarpeet huomioiden. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien kokemuksia lasten koulunkäynnin haasteista ja hyviksi havaituista tukitoimista sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tarkoituksena oli lisätä yleistä tietoisuutta aiheesta sekä edistää neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien osallisuutta lasten koulunkäynnin tukemisessa, tuomalla esiin heidän kokemuksiaan. Opinnäytetyössä yhdistyvät kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusote. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Facebookin suljetusta Pro nepsy nuoret ja lapset -vertaistukiryhmästä. Vapaaehtoiseen Webropol-kyselyyn vastasi 22 vanhempaa. Taustakysymykset analysoitiin määrällisesti Webropol-työkalun avulla. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten koulunkäynnin haasteet ovat yksilöllisiä mutta painottuvat sosiaalisiin tilanteisiin sekä oppimis- ja keskittymisvaikeuksiin. Koulun tukitoimien tulee olla yksilöllisiä ja suunniteltu yhteistyössä vanhempien kanssa. Koulun henkilökunnan neuropsykiatrinen erityisosaaminen koettiin tärkeäksi mutta riittämättömäksi. Resurssien puute heikentää lapsen koulunkäyntiä. Tärkeää oli myös koulun henkilökunnan positiivinen asenne. Kodin ja koulun välinen yhteistyö ja yhteydenpito tukivat lapsen koulunkäyntiä silloin, kun vuorovaikutus oli molempia osapuolia kunnioittavaa, ratkaisukeskeistä ja lapsen positiivisia ominaisuuksia vahvistavaa.