Lasten subjektiivinen hyvinvointi osana Lapsen paras - yhdessä enemmän -hanketta (LAPE)
Smolander, Satu; Mattsson, Hannele (2018)
Smolander, Satu
Mattsson, Hannele
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111510
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111510
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää 5 – 8-vuotiaiden lasten subjektiivista hyvinvointia. Opinnäytetyö liittyy hallituksen kärkihankkeeseen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan (LAPE). Laurea ammattikorkeakoulun osahankkeen tavoitteena on lasten hyvinvointitietoa hyödyntäen kehittää kuntien käyttöön digitaalinen työkalu mittaamaan lasten ja perheiden hyvinvointia.
Lapsuuden olosuhteilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset myöhempään hyvinvointiin ja viime vuosina onkin alettu kiinnittää huomiota lasten subjektiivisiin kokemuksiin omasta hyvinvoinnistaan. Aiemmin lasten hyvinvointitieto on ollut aikuisten objektiivisesta näkökulmasta tuotettua. Lasten subjektiivista hyvinvointia selvitetään painottaen lasten vahvuuksia ja voimavaroja. Lasten oikeus osallistua ja vaikuttaa omiin asioihinsa on kirjattu lainsäädäntöön ja Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lasten oikeuksien sopimukseen. Osallisuuden tiedetään edistävän hyvinvointia ja ehkäisevän syrjäytymistä, joka saattaa alkaa jo varhaislapsuudessa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu lasten ja perheiden hyvinvoinnista ja sen tukemisesta sekä subjektiivisesta hyvinvoinnista ja sen eri osa-alueista. Opinnäytetyö toteutettiin monimenetelmäistä lähestymistapaa käyttäen, jossa lasten osallisuus oli keskeisessä asemassa. Opinnäytetyössä käytettiin aiempaan tutkimusteoriaan perustuvaa lasten hyvinvointimallia, jonka pohjalta laadittiin kysymykset kattaen neljä hyvinvoinnin osa-aluetta. Lasten hyvinvointiin perehdyttiin psyykkisen, sosiaalisen, materiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin osa-alueiden kautta. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin puolistrukturoitua haastattelua käyttäen, jonka lisänä käytettiin piirrä ja kerro -menetelmää. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin laadullisten tutkimusmenetelmien mukaisesti.
Tuloksissa korostuu arkirutiinien merkitys lasten elämässä ja hyvinvoinnissa. Lisäksi sosiaalisten suhteiden merkitys nousi vastauksissa esiin ja lapset kertoivat viettävänsä mielellään aikaa ikätovereidensa seurassa. Perheenjäsenten kanssa vietetty aika koettiin myös tärkeäksi. Tulokset vahvistavat lasten subjektiivisen hyvinvointitiedon merkitystä.
Kehittämisehdotuksia ovat otoskoon kasvattaminen, haastattelukysymysten huolellinen muotoilu ja lasten osallistaminen niiden laadintaan. Lisäksi jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia lasten subjektiivisia ja heidän elämäänsä kuuluvien aikuisten (vanhemmat ja päiväkodin/koulun henkilökunta) objektiivisia näkökulmia vertailun mahdollistamiseksi ja kattavamman hyvinvointitiedon saavuttamiseksi.
Lapsuuden olosuhteilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset myöhempään hyvinvointiin ja viime vuosina onkin alettu kiinnittää huomiota lasten subjektiivisiin kokemuksiin omasta hyvinvoinnistaan. Aiemmin lasten hyvinvointitieto on ollut aikuisten objektiivisesta näkökulmasta tuotettua. Lasten subjektiivista hyvinvointia selvitetään painottaen lasten vahvuuksia ja voimavaroja. Lasten oikeus osallistua ja vaikuttaa omiin asioihinsa on kirjattu lainsäädäntöön ja Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lasten oikeuksien sopimukseen. Osallisuuden tiedetään edistävän hyvinvointia ja ehkäisevän syrjäytymistä, joka saattaa alkaa jo varhaislapsuudessa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu lasten ja perheiden hyvinvoinnista ja sen tukemisesta sekä subjektiivisesta hyvinvoinnista ja sen eri osa-alueista. Opinnäytetyö toteutettiin monimenetelmäistä lähestymistapaa käyttäen, jossa lasten osallisuus oli keskeisessä asemassa. Opinnäytetyössä käytettiin aiempaan tutkimusteoriaan perustuvaa lasten hyvinvointimallia, jonka pohjalta laadittiin kysymykset kattaen neljä hyvinvoinnin osa-aluetta. Lasten hyvinvointiin perehdyttiin psyykkisen, sosiaalisen, materiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin osa-alueiden kautta. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin puolistrukturoitua haastattelua käyttäen, jonka lisänä käytettiin piirrä ja kerro -menetelmää. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin laadullisten tutkimusmenetelmien mukaisesti.
Tuloksissa korostuu arkirutiinien merkitys lasten elämässä ja hyvinvoinnissa. Lisäksi sosiaalisten suhteiden merkitys nousi vastauksissa esiin ja lapset kertoivat viettävänsä mielellään aikaa ikätovereidensa seurassa. Perheenjäsenten kanssa vietetty aika koettiin myös tärkeäksi. Tulokset vahvistavat lasten subjektiivisen hyvinvointitiedon merkitystä.
Kehittämisehdotuksia ovat otoskoon kasvattaminen, haastattelukysymysten huolellinen muotoilu ja lasten osallistaminen niiden laadintaan. Lisäksi jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia lasten subjektiivisia ja heidän elämäänsä kuuluvien aikuisten (vanhemmat ja päiväkodin/koulun henkilökunta) objektiivisia näkökulmia vertailun mahdollistamiseksi ja kattavamman hyvinvointitiedon saavuttamiseksi.