Kauneutta varjoista: kuvia elämänmittaisesta surusta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia wabi-estetiikkaan perustuvaa surun kokemuksen kuvaamista sekatekniikan keinoin. Wabi-estetiikassa korostuvat ilmaisun yksinkertaisuus, hienovaraisuus, herkkyys ja harkittu keskeneräisyys. Surua on tässä yhteydessä lähestytty pitkäkestoisena ja elämänmittaisena, alati muuttuvana kokemuksena. Siitä ei tarvitse toipua, mutta siihen voi muodostua uudenlainen, kiitollisuuden sävyinen suhde. Wabi-estetiikan perustalta on valittu materiaaleiksi pohjustamaton koivuvaneri, vesivärit ja lyijykynät. Teokset on viimeistelty mehiläisvahapinnoitteella. Työskentelyprosessi on ollut hidasta, aihetta ja materiaalia kuulostelevaa. Kuva-aiheiksi on valittu vaikutelmia luonnosta: puiden oksia ja osia maisemista. Valmiissa teoksissa värimaailman ja kuva-aiheiden harkittu niukkuus korostavat aiheen tunnelmaa. Wabi-estetiikan suuntaisesti on pyritty pitäytymään keskeneräisyyden tunnussa, koivuvanerin pinta on saanut jäädä tärkeään osaan valmiissa teoksissa.

The purpose of this work was to study the experience of sorrow, based on the Japanese wabi aesthetic. Wabi means originally, as a Japanese concept, frustration, poverty or lacking things. As an aesthetic term it enhances simple, imperfect and tranquil, austere beauty. The experience of sorrow has been defined here as something that is both life-long and constantly evolving and changing. Based on wabi aesthetic the materials used here were birch ply wood, water colors and pencils. Beeswax was used as the finishing material of these art works. Wabi aesthetic is based on zen philosophy. Thus, the process of drawing and painting was meditative and slow. The objects of these art works were from nature: branches and parts of a landscape. The colours of the art works are very subtle and scarce. Simplicity and imperfection are enhanced in wabi, as is in these art works, too. The raw, empty ply wood is an important element in these art works.