Miten jälkirelaksaatio tunnistetaan heräämötyössä? Laadullinen tutkielma leikkausosastolla

Abstract

Leikkaushoitotyössä lihasrelaksaatiolla pyritään sujuvoittamaan intubaatiota ja luomaan otolliset leikkausolosuhteet. Jälkirelaksaatiossa lihasvoima ei ole palautunut riittävästi lihasrelaksanttien käytön jälkeen. Jälkirelaksaatio on tehdyn tiedonhaun valossa yleinen ilmiö, ja siihen voi liittyä vakavia komplikaatioita. Koska jälkirelaksaatioon liittyy potilaan kannalta huomattavia riskejä, on sen tuntemus ilmiönä ja tunnistaminen heräämöhoitotyössä tärkeää potilasturvallisuuden kannalta.

Opinnäytetyö toteutettiin erään pääkaupunkiseudulla sijaitsevan sairaalan toiveesta ja sen aiheena oli jälkirelaksaation tunnistaminen heräämötyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa heräämöhoitotyön laatua ja turvallisuutta tuottamalla lisätietoa kohdeosaston hoitohenkilökunnalle tutkimustulosten ja lähdekirjallisuuden pohjalta. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli herättää keskustelua mahdollisten jälkirelaksaatiota koskevien toimintaohjeiden tarpeellisuudesta. Tutkielman tarkoituksena oli kuvata heräämöhoitajien käsityksiä siitä, miten he kykenevät tunnistamaan jälkirelaksaation ja ennakoimaan sen ilmenemistä yleisanestesian jälkeen, ja kartoittaa sitä, millaisiksi sairaanhoitajat kokevat valmiutensa reagoida jälkirelaksaatioon. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkielmana. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella kohdeosaston heräämössä työskenteleviltä sairaanhoitajilta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Havaittiin, että heräämötyötä tekevät sairaanhoitajat kokevat koulutuksensa jälkirelaksaatiosta vähäiseksi. Jälkirelaksaation ennakoinnissa luotetaan leikkaussalin toimintaan ja lihasrelaksaation kumoamiseen herätysvaiheessa. Heräämötyötä tekevät sairaanhoitajat tietävät ja tunnistavat jälkirelaksaation merkkejä, mutta kattavaa yhtenäistä näkemystä käytettävistä jälkirelaksaation tunnistamisen keinoista ei tulosten perusteella löytynyt. Tutkielman tulosten valossa heräämötyötä tekevät sairaanhoitajat osaavat kuitenkin toimia yhtenäisesti ja asianmukaisesti silloin, kun jälkirelaksaatiota epäillään. Yhteistyötaho voi hyödyntää tutkielman tuloksia esimerkiksi jälkirelaksaatioon liittyvien koulutusten ja yhtenäisten menettelyohjeiden suunnittelussa.

Neuromuscular blockade (NMB) is used to ensure successful intubation and optimal surgical condi-tions. Failure to recover from NMB is called residual neuromuscular blockade (RNMB). RNMB is a relatively common phenomenon and causes grave complications. Because of the risks, adequate knowledge about RNMB and ability to recognize it in the recovery room are essential for patient safety.

The study was executed in collaboration with a hospital in southern Finland and its subject was recognition of RNMB in post-anesthesia nursing. The aim was to improve the quality and safety of post-anesthesia nursing by producing more information on the subject. Another aim was to stimu-late debate on the need for general RNMB guidelines. The purpose was to describe how the nurses working in the recovery room perceive their abilities to anticipate and recognize RNMB. The pur-pose was also to describe their experiences on their readiness to react to RNMB. The study was executed as a qualitative survey. The material was analyzed using inductive content analysis.

It was found that the nurses feel that their education of the subject is limited. The nurses tend to trust the actions taken in the operation theatre and the reversal of the NMB. The nurses know and recognize several signs of RNMB but there seems to be no coherent methodological approach to recognizing the condition. However, when RNMB is suspected, nurses can react consistently and appropriately. These results can be of use when planning future training and drafting coherent RNMB guidelines for post-anesthesia nursing.