Virtuaalitodellisuus aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutuksessa : hoitajien kokemuksia virtuaalikuntoutuksesta

Abstract

Vuosittain noin 25 000 suomalaista sairastaa aivoverenkiertohäiriön. Kuntoutuksessa korostuu moniammatillinen osaaminen ja teknologian kehittymisen myötä uudenlaisia kuntoutustapoja ja -muotoja perinteisen kuntoutuksen tueksi kehitetään yhä enemmän. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutuksen lisäksi terveys- ja hyvinvointiteknologiaa, virtuaalitodellisuutta, sekä yhteistyökumppani Peili Visionin kehittämän virtuaalikuntoutuspalvelun tarjoamia mahdollisuuksia aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutukseen.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia aivoverenkiertohäiriöpotilaille toteutettavasta virtuaalikuntoutuksesta heidän omassa työympäristössään. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa perehdytyksen vaikutuksista virtuaalikuntoutuksen toteuttamiseen ja saada selville virtuaalikuntoutukseen liittyviä haasteita ja kehittämisehdotuksia hoitajien näkökulmasta. Opinnäytetyössä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kohderyhmänä toimivat virtuaalikuntoutusta omassa työssään toteuttavat perus-, lähi-, ja sairaanhoitajat. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisesti ja aineisto analysoitiin käyttäen sähköisen kyselytyökalun omaa raportointia ja analyysia. Avoimet vastaukset analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Kyselyyn osallistui 19 hoitajaa kolmen eri sairaanhoitopiirin alueelta.

Opinnäytetyön tulosten mukaan perehdytyksellä oli vaikutusta virtuaalikuntoutuksen toteuttamiseen. Riittävän perehdytyksen kokeneet hoitajat toteuttivat työssään runsaammin erilaisia virtuaalikuntoutuksen harjoituksia ja he toteuttivat virtuaalikuntoutusta työssään useammin kuin hoitajat, jotka olivat kokeneet perehdytyksen olleen riittämätöntä. Lähes jokainen hoitaja joka koki perehdytyksen olleen riittävä, toivoi pääsevänsä toteuttamaan virtuaalikuntoutusta enemmän. Virtuaalikuntoutuksen haasteiksi koettiin laitteistoon liittyvät toimintaongelmat, henkilöstön ja ajan riittämättömyys virtuaalikuntoutuksen toteuttamiseksi, sekä potilaan ohjaukseen ja oikean harjoituksen valitsemiseen liittyvät haasteet. Kehittämisehdotuksina hoitajat toivoivat saavansa lisää perehdytystä, sekä tukea terapeuteilta potilasohjaukseen ja harjoitusten valitsemiseen. Esiin nousi myös useita virtuaalikuntoutuksen harjoituksiin liittyviä kehittämisehdotuksia.

Every year about 25 000 Finns suffer from cerebrovascular disorder. Rehabilitation emphasizes multiprofessional competence and technological advances mean that new forms of rehabilitation and forms of support for traditional rehabilitation are being developed more and more. The theoretical framework of the thesis deals with the rehabilitation of the cerebrovascular disorder, health- and wellbeing technology, virtual reality as well as the potential of the virtual rehabilitation service developed by Peili Vision for the rehabilitation of patients with cerebrovascular disorder.

The purpose of this thesis was to find out the nurses` experiences of virtual rehabilitation in patients with cerebrovascular disorder in their own working environment. The aim of the thesis was to increase the knowledge of the effects of introductory period on the realization of virtual rehabilitation and to find out the challenges and suggestions for developing virtual rehabilitation from the nurses’ point of view. This thesis involved both quantitative and qualitative research methods. The target group consisted of practical nurses and registered nurses who implemented virtual rehabilitation in their own work. The thesis material was collected electronically and the material was analyzed using the electronic tool`s own reporting and analysis. Open responses were analyzed using content analysis. The questionnaire was answered by 19 nurses from three different hospital districts.

According to the results of the thesis introductory period had an impact on the implementation of virtual rehabilitation. Nurses, who experienced an adequate introductory period carried out more variety of virtual rehabilitation exercises in their work and they performed virtual rehabilitation more often, than nurses who had experienced inadequate introduction. Almost every nurse who felt that the introduction was sufficient, hoped to implement virtual rehabilitation more. The challenges of virtual rehabilitation were hardware problems, lack of staff and time to implement virtual rehabilitation and challenges to patients’ guidance and finding the right exercise. As a development proposal, nurses hoped to have more introduction and support for patient guidance and the choice of exercises from therapists.