Lapsen kriisin kohtaaminen ja tukeminen varhaiskasvatuksessa
Salo, Annika; Mikkola, Hanna (2018)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Salo, Annika
Mikkola, Hanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112418032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112418032
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen työntekijät kohtaavat ja tukevat lasta kriisissä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä kasvatusyhteistyön merkityksestä kriisitilanteissa sekä millaisena varhaiskasvattajat kokivat työyhteisön merkityksen kriisitilanteessa.
Opinnäytetyö kohdennettiin yhden kunnan työntekijöille. Kunta halusi pysyä opinnäytetyössä nimettömänä. Opinnäytetyöstä toteutettiin sähköinen tietopaketti kunnan työntekijöille, jossa on tietoa lapsen kriisistä sekä erilaisia toiminnallisia menetelmiä kriisin kohdanneen lapsen tukemiseen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja opinnäytetyön aineisto kerättiin lomakehaastatteluna. Menetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Kysely toteutettiin paperisena lomakehaastatteluna kunnan varhaiskasvatuksen työntekijöille. Vastaajina oli sekä lastentarhanopettajia, lastenhoitajia sekä avustajia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on kriisin teoria. Tutkimustulokset osoittivat, että kyseisen kunnan työntekijöillä oli erittäin pitkä työkokemus alalta. Vastaajat olivat kokeneet työhistoriansa aikana laajasti erilaisia lasten kriisejä. Kriisitilanteessa vuorovaikutuksella ja läsnäololla koettiin olevan suurin merkitys lapsen kohtaamisessa ja tukemisessa. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että kriisitilanteesta huolimatta lapsen arjen ja rutiinien tuli jatkua normaalisti. Tämä loi lapselle turvallisuuden tunteen. Huolen puheeksi ottaminen koettiin tulosten pohjalta vaikeaksi lähes aina. Hienotunteisuuden ja avoimen yhteistyön koettiin helpottavan vaikeiden asioiden puheeksi ottamista. Menetelmällistä työskentelyä painotettiin, mutta toiminnallisia menetelmiä tärkeämpinä pidettiin turvallista ympäristöä, läheisyyttä ja turvallisia aikuisia. Lapsen ja päiväkotiryhmän havainnointia kriisitilanteessa pidettiin erittäin tärkeänä, koska näin lapsen käyttäytymiseen pystytään puuttumaan ajoissa. Vastaajien mielestä vanhempien ja päiväkodin välisen kasvatusyhteistyön merkitys korostui kriisitilanteissa. Tuloksista oli pääteltävissä, että toimiva ja avoin kasvatusyhteistyö lapsen kriisitilanteessa oli tärkeä osa kohtaamista ja tukemista.
Opinnäytetyön tuloksista voitiin päätellä, että työyhteisön tuki oli välttämätön voimavara työntekijöille vaikeassa kriisitilanteessa. Vastaajat toivoivat avointa keskustelua työyhteisön kanssa ja esimiehen tuki koettiin tärkeäksi.
Opinnäytetyö kohdennettiin yhden kunnan työntekijöille. Kunta halusi pysyä opinnäytetyössä nimettömänä. Opinnäytetyöstä toteutettiin sähköinen tietopaketti kunnan työntekijöille, jossa on tietoa lapsen kriisistä sekä erilaisia toiminnallisia menetelmiä kriisin kohdanneen lapsen tukemiseen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja opinnäytetyön aineisto kerättiin lomakehaastatteluna. Menetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Kysely toteutettiin paperisena lomakehaastatteluna kunnan varhaiskasvatuksen työntekijöille. Vastaajina oli sekä lastentarhanopettajia, lastenhoitajia sekä avustajia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on kriisin teoria. Tutkimustulokset osoittivat, että kyseisen kunnan työntekijöillä oli erittäin pitkä työkokemus alalta. Vastaajat olivat kokeneet työhistoriansa aikana laajasti erilaisia lasten kriisejä. Kriisitilanteessa vuorovaikutuksella ja läsnäololla koettiin olevan suurin merkitys lapsen kohtaamisessa ja tukemisessa. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että kriisitilanteesta huolimatta lapsen arjen ja rutiinien tuli jatkua normaalisti. Tämä loi lapselle turvallisuuden tunteen. Huolen puheeksi ottaminen koettiin tulosten pohjalta vaikeaksi lähes aina. Hienotunteisuuden ja avoimen yhteistyön koettiin helpottavan vaikeiden asioiden puheeksi ottamista. Menetelmällistä työskentelyä painotettiin, mutta toiminnallisia menetelmiä tärkeämpinä pidettiin turvallista ympäristöä, läheisyyttä ja turvallisia aikuisia. Lapsen ja päiväkotiryhmän havainnointia kriisitilanteessa pidettiin erittäin tärkeänä, koska näin lapsen käyttäytymiseen pystytään puuttumaan ajoissa. Vastaajien mielestä vanhempien ja päiväkodin välisen kasvatusyhteistyön merkitys korostui kriisitilanteissa. Tuloksista oli pääteltävissä, että toimiva ja avoin kasvatusyhteistyö lapsen kriisitilanteessa oli tärkeä osa kohtaamista ja tukemista.
Opinnäytetyön tuloksista voitiin päätellä, että työyhteisön tuki oli välttämätön voimavara työntekijöille vaikeassa kriisitilanteessa. Vastaajat toivoivat avointa keskustelua työyhteisön kanssa ja esimiehen tuki koettiin tärkeäksi.