Rikoskumppanuus vastuulajina

Abstract

Tässä opinnäytetyössä perehdytään siihen, mitä rikoskumppanuus on ja miten se eroaa muista vastuulajeista. Työssä käydään läpi oikeuskäytäntöä, ja oikeuskirjallisuuden avulla johdatetaan lukija siihen, mitä rikoskumppanuus tarkoittaa käytännössä.

Tutkimusmenetelmänä tässä opinnäytetyössä on lainoppi. Oikeuslähteinä käytetään lakia, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta.

Rikoslaki (39/1889) on kirjoitettu olettaen tekijöitä olevan vain yksi. Rikoskumppanuus on rikoslain ainut poikkeus, joka käsittää, että tekijöitä on useampi kuin yksi. Säännös rikoskumppanuudesta tarvitaan, jotta kaikki rikoksen tekijät saataisiin vastuuseen teoistaan osallisuutensa mukaan. Vertailun kohteena voidaan käyttää muita osallisuuslajeja: avunantoa, välillistä tekemistä ja yllytystä.

This thesis handles criminal partnership and explains how it differs from other criminal responsibilities. This thesis goes through legal praxis and with the help of the legal literature leads reader to understand what criminal partnership means in practise.

The research method used in this thesis is legal dogmatics. The law, legislative history, legal praxis and legal literature are used as sources of law.

The criminal law (39/1889) is written assuming there is only one criminal. The only exception on the criminal law is criminal partnership which involves more than one criminal. A sanction for a criminal partnership is needed so all the offenders could be punished. Other criminal concepts such as abetment, indirect act and instigation can be used for a comparison.