Luonnon monimuotoisuuteen liittyvien maatalouden erityistukisopimusten kiinnostavuus Pirkanmaalla
Mattila, Elli (2010)
Mattila, Elli
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810870
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810870
Tiivistelmä
Pirkanmaan ProAgrian alaisuudessa toimivat Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset halusivat teettää kyselytutkimuksen, jolla selvitettiin pirkanmaalaisten viljelijöiden aikomuksia uusia tietty ympäristötuen erityistukisopimuksensa, sekä kysyttiin minkälaisia kokemuksia tai kehittämisehdotuksia heillä on erityistukisopimuksista. Kohderyhmänä olivat ne viljelijät, joilta oli keväällä 2010 päättymässä perinnebiotooppien hoidon, luonnon monimuotoisuuden edistämisen, maiseman kehittämisen ja hoidon tai suojavyöhykkeiden perustamisen ja hoidon erityistukisopimus.
Lyhyt kyselylomake postitettiin 59 viljelijälle helmikuussa 2010. Vastauksia tuli postitse 21, mutta ahkeran soittokierroksen ansiosta vastauksia saatiin lopulta maaliskuun alkuun mennessä yhteensä 52, jolloin vastausprosentiksi saatiin 88 %. Näin kattavan vastausmäärän pohjalta voi tehdä melko luotettavia päätelmiä.
Vastaajista yli puolet aikoi uusia erityistukisopimuksensa, osa 34 %:sta vielä päättämättömästä vastaajasta todennäköisesti päätyi uusimaan, 2 % aikoi uusia sopimuksen myöhemmin ja vain 7 % ei aikonut uusia. Eniten esiin nousseita uusimattomuuden syitä olivat liika byrokratia, liian vaikeat tukiehdot sekä tuen pienuus suhteutettuna vaadittuun työmäärään. Vahvimmin negatiivisia kokemuksia oli tuen riittämättömyydestä, tukien hakemisen vaikeudesta sekä vaadittujen toimenpiteiden toteuttamisen työläydestä. Tyytyväisimpiä oltiin hoidon toteuttamistavoista löytyvän tiedon määrään, mutta melko tyytyväisiä myös tuen hakemisen helppouteen ja hoitotoimenpiteiden toteuttamisen helppouteen. Positiivisen palautteen osuus oli suurempi kuin negatiivisen.
Yli puolella vastaajista oli loppumassa perinnebiotooppien hoidon sopimus, reilulla neljänneksellä luonnon monimuotoisuuden edistämisen sopimus, vajaalla neljänneksellä maiseman hoidon sopimus ja vain muutamalla suojavyöhykkeiden hoidon sopimus. Kyselyssä vastauksia ei pyydetty erittelemään sopimustyypeittäin, mutta vastausmääriä voidaan peilata suhteessa kuhunkin sopimustyyppiin. Tulosten tarkastelun perusteella kokemuksissa ei vaikuta olevan suuria eroja eri sopimustyyppien välillä.
Melko moni vastaaja vaikuttaa kokevan maisemanhoitotyön tärkeäksi ja haluavan jatkaa sitä tuen pienuudesta, byrokratiasta tai muusta negatiivisesta palautteesta huolimatta. Osa vastaajista oli hyvin tyytyväisiä nykytilanteeseen. Eläinten merkitystä maisemanhoitotyön konkreettisina toteuttajina korostettiin. Kehittämisehdotuksina annettiin, että neuvojat voisivat lisätä kurssitarjontaa, joilla käytäisiin läpi konkreettisia hoito-ohjeita ja viljelijät saisivat tilaisuuden saada toisistaan vertaistukea. Moni vastaaja kaipasi myös hyvin konkreettista opasta tukihakuun ja esimerkiksi puuston käsittelyyn. Olisi myös hyvä välittää eteenpäin tietoa siitä, että tuen määrän nostaminen ja tukiehtojen yksinkertaistaminen olisivat toivottavia.
Lyhyt kyselylomake postitettiin 59 viljelijälle helmikuussa 2010. Vastauksia tuli postitse 21, mutta ahkeran soittokierroksen ansiosta vastauksia saatiin lopulta maaliskuun alkuun mennessä yhteensä 52, jolloin vastausprosentiksi saatiin 88 %. Näin kattavan vastausmäärän pohjalta voi tehdä melko luotettavia päätelmiä.
Vastaajista yli puolet aikoi uusia erityistukisopimuksensa, osa 34 %:sta vielä päättämättömästä vastaajasta todennäköisesti päätyi uusimaan, 2 % aikoi uusia sopimuksen myöhemmin ja vain 7 % ei aikonut uusia. Eniten esiin nousseita uusimattomuuden syitä olivat liika byrokratia, liian vaikeat tukiehdot sekä tuen pienuus suhteutettuna vaadittuun työmäärään. Vahvimmin negatiivisia kokemuksia oli tuen riittämättömyydestä, tukien hakemisen vaikeudesta sekä vaadittujen toimenpiteiden toteuttamisen työläydestä. Tyytyväisimpiä oltiin hoidon toteuttamistavoista löytyvän tiedon määrään, mutta melko tyytyväisiä myös tuen hakemisen helppouteen ja hoitotoimenpiteiden toteuttamisen helppouteen. Positiivisen palautteen osuus oli suurempi kuin negatiivisen.
Yli puolella vastaajista oli loppumassa perinnebiotooppien hoidon sopimus, reilulla neljänneksellä luonnon monimuotoisuuden edistämisen sopimus, vajaalla neljänneksellä maiseman hoidon sopimus ja vain muutamalla suojavyöhykkeiden hoidon sopimus. Kyselyssä vastauksia ei pyydetty erittelemään sopimustyypeittäin, mutta vastausmääriä voidaan peilata suhteessa kuhunkin sopimustyyppiin. Tulosten tarkastelun perusteella kokemuksissa ei vaikuta olevan suuria eroja eri sopimustyyppien välillä.
Melko moni vastaaja vaikuttaa kokevan maisemanhoitotyön tärkeäksi ja haluavan jatkaa sitä tuen pienuudesta, byrokratiasta tai muusta negatiivisesta palautteesta huolimatta. Osa vastaajista oli hyvin tyytyväisiä nykytilanteeseen. Eläinten merkitystä maisemanhoitotyön konkreettisina toteuttajina korostettiin. Kehittämisehdotuksina annettiin, että neuvojat voisivat lisätä kurssitarjontaa, joilla käytäisiin läpi konkreettisia hoito-ohjeita ja viljelijät saisivat tilaisuuden saada toisistaan vertaistukea. Moni vastaaja kaipasi myös hyvin konkreettista opasta tukihakuun ja esimerkiksi puuston käsittelyyn. Olisi myös hyvä välittää eteenpäin tietoa siitä, että tuen määrän nostaminen ja tukiehtojen yksinkertaistaminen olisivat toivottavia.