Pelastuslain 379/2011 vaikutukset väestönsuojien kunnossapitoon
Pohjosaho, Sonja (2018)
Pohjosaho, Sonja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120420078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120420078
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli pohtia mihin suuntaan Suomen väestönsuojien merkitys yhteiskunnassamme on menossa ja millä tavoin nykyinen pelastuslaki (379/2011) on ollut osaltaan ohjaamassa suojien kunnossapitoprosessia. Lisäksi tarkastelussa on väestönsuojien kunnossapidon laatu sekä valvonta.
Opinnäytetyö on laadullisen tutkimuksen tuotos, jossa käytetään myös tilastoitua tietoa tukemaan aiheen perustaa ja selittämään tutkimusaiheen valintaa. Aineistomateriaalia kerättiin niin ikään avoimista lähteistä, kirjallisuudesta, mutta myös itse havainnoimalla ja osallistumalla muun muassa aiheesta syventävää tietoa antavalle Suojanhoitaja -kurssille. Keskeinen aiheeseen syvemmin vievä tutkimusmenetelmä oli aiheen asiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut, jotka antoivat aiheeseen uutta näkökulmaa. Keskustelujen pohjalle luotiin haastattelukysymysrunko, joka antoi ohjenuoraa keskusteluille.
Tutkimustyön tavoitteena oli selvittää väestönsuojien kunnossapidon suuntaa ja muun muassa sitä, miten väestönsuojien merkitystä nyky-yhteiskunnassa voitaisiin parantaa. Merkittävin asema väestönsuojien tilan parantamisessa ja kunnossapidon laadun ylläpitämisessä on kansalaisilla. Lakien ja säädösten höllentyessä nousee ratkaisevaksi tekijäksi ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita varautumisesta ja väestönsuojelusta myös normaaliolojen vallitessa.
Väestönsuojien tilannetta on vaikea parantaa laeilla ja säädöksillä, jotka ovat koko ajan menossa väestönsuojien valvonnan osalta löyhempään suuntaan. Sen sijaan ihmisten tietoisuutta tulisi lisätä muun muassa suojien kunnossapidon vaatimien toimenpiteiden osalta sekä vastuunjaosta eli siitä, kenen tehtävänä väestönsuojan toimintakuntoon saattaminen normaaliolojen ulkopuolella on. Lisäksi nykyisin vapautunut väestönsuojien huolto- ja tarkastustoiminta tulisi olla entistä valvotumpaa, jotta takuu laadusta ja ammattitaidolla tehdystä työstä olisi varmaa.
Opinnäytetyön suunnitteluprosessi oli pitkä ja vaiherikas, jonka seurauksena itse kirjoittamisprosessi vaati tiukkaa aikataulutusta ja oman ajankäytön vahvaa hallintaa. Suunnittelutyö aloitettiin jo vuoden 2017 lopulla ja kirjoitustyö ajoittui vuoden 2018 lopulle.
Opinnäytetyö on laadullisen tutkimuksen tuotos, jossa käytetään myös tilastoitua tietoa tukemaan aiheen perustaa ja selittämään tutkimusaiheen valintaa. Aineistomateriaalia kerättiin niin ikään avoimista lähteistä, kirjallisuudesta, mutta myös itse havainnoimalla ja osallistumalla muun muassa aiheesta syventävää tietoa antavalle Suojanhoitaja -kurssille. Keskeinen aiheeseen syvemmin vievä tutkimusmenetelmä oli aiheen asiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut, jotka antoivat aiheeseen uutta näkökulmaa. Keskustelujen pohjalle luotiin haastattelukysymysrunko, joka antoi ohjenuoraa keskusteluille.
Tutkimustyön tavoitteena oli selvittää väestönsuojien kunnossapidon suuntaa ja muun muassa sitä, miten väestönsuojien merkitystä nyky-yhteiskunnassa voitaisiin parantaa. Merkittävin asema väestönsuojien tilan parantamisessa ja kunnossapidon laadun ylläpitämisessä on kansalaisilla. Lakien ja säädösten höllentyessä nousee ratkaisevaksi tekijäksi ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita varautumisesta ja väestönsuojelusta myös normaaliolojen vallitessa.
Väestönsuojien tilannetta on vaikea parantaa laeilla ja säädöksillä, jotka ovat koko ajan menossa väestönsuojien valvonnan osalta löyhempään suuntaan. Sen sijaan ihmisten tietoisuutta tulisi lisätä muun muassa suojien kunnossapidon vaatimien toimenpiteiden osalta sekä vastuunjaosta eli siitä, kenen tehtävänä väestönsuojan toimintakuntoon saattaminen normaaliolojen ulkopuolella on. Lisäksi nykyisin vapautunut väestönsuojien huolto- ja tarkastustoiminta tulisi olla entistä valvotumpaa, jotta takuu laadusta ja ammattitaidolla tehdystä työstä olisi varmaa.
Opinnäytetyön suunnitteluprosessi oli pitkä ja vaiherikas, jonka seurauksena itse kirjoittamisprosessi vaati tiukkaa aikataulutusta ja oman ajankäytön vahvaa hallintaa. Suunnittelutyö aloitettiin jo vuoden 2017 lopulla ja kirjoitustyö ajoittui vuoden 2018 lopulle.