Itsetuhoisen henkilön kohtaaminen

Abstract

Itsetuhoisuus on äärimmillään toteutettu itsemurha. Itsetuhoisuudella tarkoitetaan myös itsensä tarkoituksellista satuttamista, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Itsetuhoisuus on aina merkki haastavasta tilanteesta ja psyykkisestä kivusta. Vaikeneminen ei auta, vaan itsetuhoisuus tulee voida ottaa puheeksi. Opinnäytetyössämme etsimme kokemusten kautta vastauksia siihen, miten itsetuhoisesti käyttäytyvä henkilö haluaa tulla kohdatuksi ja mikä kohtaamisessa on tärkeintä. Keskiössä oli erityisesti kohtaamisessa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Tavoitteena oli nostaa esille kohtaamiseen liittyviä yksityiskohtia sekä menetelmiä, joiden koettiin olevan itsetuhoisesti käyttäytyvälle tai ajattelevalle henkilölle kohtaamisen aikana merkityksellisiä.

Opinnäytetyössämme kokosimme tietoa itsetuhoisuudesta ja itsemurhista Suomessa. Lisäksi haastattelimme itsetuhoisesti käyttäytyneitä henkilöitä, keskiössä kohtaaminen ja itsetuhoisuudesta keskusteleminen erityisesti ammattilaisen kanssa. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun menetelmin. Tällä varmistettiin se, että kysymykset kaikille haastatelluille olivat samat. Haastatellut saivat itse vaikuttaa haastattelun toteuttamistapaan. Osa aineistosta kerättiin kirjallisesti ja osa haastattelemalla henkilökohtaisesti vapaaehtoisia henkilöitä. Haastatteluista pyrimme löytämään merkityksellisiä tekijöitä kohtaamisessa ja yhtäläisyyksiä olemassa oleviin menetelmiin.

Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Siitä oli mahdollista eritellä osia, joilla tuloksista saatiin ehyt kokonaisuus. Tulosten perusteella merkityksellistä itsetuhoisesti käyttäytyvän henkilön kohtaamisessa on aito kuunteleminen, pysähtyminen juuri hänen kohdalleen, kiireettömyys ja todesta ottaminen. Tärkeätä oli, että vastapuoli pysyi rauhallisena ja pystyi kohtaamaan itsetuhoisen henkilön kauhistelematta tai tuomitsematta. Haastatellut nostivat esille eriäväisyyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden välillä. Heidän kokemustensa mukaan kohtaamisen sensitiivisyys ja kiireettömyys vaihteli jossain määrin siitä riippuen, olivatko he asiakkaina sosiaali- vai terveydenhuollossa.

Opinnäytetyssämme saimme tietoa myös erilaisista menetelmistä ja niiden vaikuttavuuden merkityksestä kohtaamisen onnistumisen kannalta. Haastateltavat kokivat, että konkreettiset neuvot ja tarvittaessa jatkohoitoon ohjaaminen olivat tulevaisuuden kannalta merkittäviä. He pitivät tärkeänä sitä, että kohtaamisella oli jokin jatkumo ja, että se johti johonkin heidän kokonaistilanteensa kannalta järkevään ratkaisuun. Tärkeänä pidettiin myös tuen jatkumista ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

In the most extreme case self-harm is a committed suicide. Deliberately harming yourself has the same meant as self-harm which can be either direct or indirect. Self-harm is always a sign of a challenging situation or psychological pain. Being silent won´t help but self-harm should be ad-dressed. In our thesis, we approached this topic through self-destructive persons and their own experiences.We were looking for answers on how a self-destructive person wishes to be encountered and which points are the most important in the encounter.The centre of our thesis was especially the encounter with a social care or health care professional. The goal is to bring up encoun-ter-related details and methods which were experienced to be meaningful during the encounter for those who participated in the interview part of our thesis.

In our thesis, we gathered information on self-harm and suicides in Finland. We also interviewed people who had acted self-destructively, where the centre was the encounter and discussions on self-harm (especially with a professional).

The interviewees had an opportunity to influence the timing of the interview and the manner in which the interview was conducted. They participated in the interview voluntarily. Part of the ma-terial was gathered in writing. Then the interview questions were sent to the respondents via email. Part of the interviews were conducted face to face. From the interviews we tried to find meaningful factors in the encounters as well as similarities with the existing methods.The search material was analysed using content analysis. As a result it was possible to identify parts which consequently made the result complete.

According to the results, genuine listening, standing still just for him/her, an unhurried situation and taking the person seriously are meaningful when encountering a self-destructive person. The ability to keep calm and to encounter a selfdestructive person without being horrified or making a judgement was found to be important. The interviewees raised up differences between social care and health care functional units. According to their experiences, the sensitivity and feeling of un-hurriedness of the encounter varied to some extent depending on if they were customers in social care or health care.

In our thesis we also received information about different methods and the relevance of their effectiveness to the success of the encounter. The interviewees experience was that concrete ad-vice and guidance to further treatment when necessary were significant for their future. They considered it important that there was some continuity with the encounters and that it would lead to a reasonable solution considering their overall situation. Continued support after the first en-counter was also considered important.