Teräsosan ostoeräkoon vaikutus käyttöpääomaan konepajateollisuudessa
Granqvist, Harri (2018)
Granqvist, Harri
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121722083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121722083
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia miten teräsrakenteen ostoeräkoko vaikuttaa yksikköhintaan ja sitä kautta sitoutuvaan käyttöpääomaan. Tutkimuskysymyksenä opinnäytetyössä on selvittää, miten voitaisiin suunnitella teräskappale, joka sitoo mahdollisimman vähän käyttöpääomaa. Tutkimuksen ja tuotoksen kautta on tavoite tuoda suunnittelu- ja ostotoiminta lähemmäksi toisiaan, sekä tehdä suunnittelijan työtä näkyväksi. Toimeksiantaja opinnäytetyössä on kaivos- ja tunnelikoneita valmistava Normet Oy.
Teorinen viitekehys koostuu kahdesta teoreettisesta teemasta, käyttöpääomasta sekä tuotesuunnittelun näkökulmasta. Käyttöpääoman osalta perehdyttiin ostoeräkokoa määrittäviin menetelmiin EOQ ja MRP, sekä varaston merkitykseen ja varastonkiertoon valmistavassa yrityksessä. Tuotesuunnittelun osalta keskityttiin suunnittelua kustannusvaikutusten näkökulmasta lähestyviin toimintatapoihin, kuten DFMA, target costing sekä ESI.
Tutkimusstrategiana tässä työssä on konstruktiivinen tutkimus. Tutkimusote on kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona käytettiin valmista aineistoa: ostohintatietoja eri ostoeräkoille. Aineisto kerättiin toimeksiantajan tietojärjestelmästä. Aineistosta pyrittiin regressioanalyysin avulla saamaan tietoa ostoeräkoon ja ostohinnan riippuvuuksista, sekä mikä matemaattinen malli kuvaisi parhaiten riippuvuutta. Tutkimuksen konstruktio eli tuotos on laskentamalli, jolla suunnittelijat voivat teknisiä parametreja syöttämällä laskea referenssihinnan teräsnimikkeelle.
Kehitystyössä havaittiin, että modulaarinen suunnittelu vähentää nimikkeiden määrää. Pienemmästä määrästä nopeammin kiertäviä nimikkeitä seuraa suurempi kertaostoerä, ja näin ollen alhaisempi ostohinta. Nimikkeiden alhaisempi ostohinta ja pienempi lukumäärä pienentävät varastoa, joka vaikuttaa käyttöpääomaan alentavasti. Toisaalta jatkuva ostovelkojen määrä pienenee ostohinnan alentuessa, mikä nostaa käyttöpääomaa. Käyttöpääoman näkökulmasta tehokkain tapa kasvattaa ostoeräkokoa on suunnitella tuotteita siten, että samaa nimikettä voi käyttää useassa kohtaa yhdessä tuotteessa sekä tuoteperheiden välillä.
Teorinen viitekehys koostuu kahdesta teoreettisesta teemasta, käyttöpääomasta sekä tuotesuunnittelun näkökulmasta. Käyttöpääoman osalta perehdyttiin ostoeräkokoa määrittäviin menetelmiin EOQ ja MRP, sekä varaston merkitykseen ja varastonkiertoon valmistavassa yrityksessä. Tuotesuunnittelun osalta keskityttiin suunnittelua kustannusvaikutusten näkökulmasta lähestyviin toimintatapoihin, kuten DFMA, target costing sekä ESI.
Tutkimusstrategiana tässä työssä on konstruktiivinen tutkimus. Tutkimusote on kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona käytettiin valmista aineistoa: ostohintatietoja eri ostoeräkoille. Aineisto kerättiin toimeksiantajan tietojärjestelmästä. Aineistosta pyrittiin regressioanalyysin avulla saamaan tietoa ostoeräkoon ja ostohinnan riippuvuuksista, sekä mikä matemaattinen malli kuvaisi parhaiten riippuvuutta. Tutkimuksen konstruktio eli tuotos on laskentamalli, jolla suunnittelijat voivat teknisiä parametreja syöttämällä laskea referenssihinnan teräsnimikkeelle.
Kehitystyössä havaittiin, että modulaarinen suunnittelu vähentää nimikkeiden määrää. Pienemmästä määrästä nopeammin kiertäviä nimikkeitä seuraa suurempi kertaostoerä, ja näin ollen alhaisempi ostohinta. Nimikkeiden alhaisempi ostohinta ja pienempi lukumäärä pienentävät varastoa, joka vaikuttaa käyttöpääomaan alentavasti. Toisaalta jatkuva ostovelkojen määrä pienenee ostohinnan alentuessa, mikä nostaa käyttöpääomaa. Käyttöpääoman näkökulmasta tehokkain tapa kasvattaa ostoeräkokoa on suunnitella tuotteita siten, että samaa nimikettä voi käyttää useassa kohtaa yhdessä tuotteessa sekä tuoteperheiden välillä.