Työntekijän suojelun periaate ja työsopimuksen keskeisistä ehdoista sopiminen
Kivi, Jenna (2018)
Kivi, Jenna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922392
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922392
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten työntekijää suojellaan epätasapainoisten työsopimusten syntymiseltä ja epäoikeudenmukaisilta työsuhteen ehdoilta. Tarkastelun kohteena on erityisesti työsopimuksen keskeisistä ehdoista sopiminen. Opinnäytetyössä selvitetään myös sitä, miten työsopimuksessa sovitut keskeiset ehdot velvoittavat osapuolia työsuhteen aikana ja missä määrin työnantaja voi muuttaa työsopimuksessa sovittuja ehtoja direktio-oikeutensa nojalla.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Opinnäytetyössä tarkoituksena on tulkita ja systematisoida voimassa olevan oikeuden sisältöä lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuuden avulla. Opinnäytetyössä myös analysoidaan säännösten taustalla vaikuttavia periaatteita sekä intressejä ja punnitaan niitä keskenään. Näihin nojaudutaan myös arvioitaessa säännösten eri tulkintavaihtoehtoja. Tutkimusmenetelmä on myös osin oikeushistoriallinen, sillä opinnäytetyössä tutkitaan, miten lainsäädäntö on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja mistä tietyt muutostarpeet ovat lähtöisin.
Työoikeuden keskeisen periaatteen, työntekijän suojeluperiaatteen taustalla on ajatus työntekijästä työsuhteen heikompana osapuolena. Työnantajan ja työntekijän ei katsota saavan keskenään aikaan riittävän oikeudenmukaisia ja tasapuolisia sopimuksia. Työoikeuden yhtenä merkittävänä tavoitteena on parantaa työntekijän asemaa puuttumalla työsuhteen osapuolten epätasavertaisuuteen. Tämä tapahtuu pääasiassa rajoittamalla osapuolten sopimusvapautta vähimmäispakottavan työlainsäädännön ja työehtosopimusten pakottavien määräysten kautta. Työlainsäädännössä on asetettu rajoitukset monista keskeisistä ehdoista sopimiselle työntekijän suojelemiseksi. Nämä rajoitukset koskevat määräaikaisia työsopimuksia, koeaikaa, työstä maksettavaa palkkaa, enimmäistyöaikaa ja vaihtelevaa työaikaa sekä vuosiloman vähimmäispituutta. Myös työehtosopimuksissa on tavallisesti yksityiskohtaisia määräyksiä työsopimukseen sovellettavista ehdoista. Opinnäytetyössä tehdyn tarkastelun perusteella voidaan todeta, että työlainsäädäntö ja työehtosopimukset turvaavat pääsääntöisesti melko kattavasti työntekijän työsuhteen ehdot.
Työsopimus sitoo lähtökohtaisesti osapuolia. Työnantajalla on työsopimuslain nojalla ja työsopimukseen perustuen kuitenkin direktio-oikeus, jonka nojalla hän voi yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoja. Direktio-oikeuden laajuutta on pidetty sopimuksenvaraisena seikkana. Direktio-oikeuden laajuuden arvioinnissa keskeistä onkin se, mitä työsopimuksessa on sovittu. Yleisperiaatteena on, että työnantaja saa tehdä vain vähäisiä muutoksia, olennaiset muutokset eivät kuulu direktio-oikeuden piiriin. Olennaisuusarviointi on tapauskohtaista ja vaihtelee eri ehtojen kohdalla; palkkaa koskevaa ehtoa ei saa tavallisesti muuttaa pelkän työnjohto-oikeuden nojalla, sen sijaan työntekopaikkaa, työtehtäviä ja työaikaa koskevia ehtoja voidaan muuttaa helpommin.
Työntekijän neuvottelu- ja sopimisasemaa suhteessa työnantajaan voidaan parantaa edistämällä työntekijän tietoisuutta työsuhteen ehtoja koskevasta lainsäädännöstä ja oikeuksistaan sekä turvaamalla työntekijälle riittävä tiedonsaanti työsuhteensa keskeisistä ehdoista. Lisäksi työsuhteen keskeisistä ehdoista sopiminen kirjallisesti edistää työntekijän tietoisuutta työsuhteen ehdoista ja mahdollisuutta valvoa oikeuksiaan.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Opinnäytetyössä tarkoituksena on tulkita ja systematisoida voimassa olevan oikeuden sisältöä lainsäädännön, lain esitöiden, oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuuden avulla. Opinnäytetyössä myös analysoidaan säännösten taustalla vaikuttavia periaatteita sekä intressejä ja punnitaan niitä keskenään. Näihin nojaudutaan myös arvioitaessa säännösten eri tulkintavaihtoehtoja. Tutkimusmenetelmä on myös osin oikeushistoriallinen, sillä opinnäytetyössä tutkitaan, miten lainsäädäntö on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja mistä tietyt muutostarpeet ovat lähtöisin.
Työoikeuden keskeisen periaatteen, työntekijän suojeluperiaatteen taustalla on ajatus työntekijästä työsuhteen heikompana osapuolena. Työnantajan ja työntekijän ei katsota saavan keskenään aikaan riittävän oikeudenmukaisia ja tasapuolisia sopimuksia. Työoikeuden yhtenä merkittävänä tavoitteena on parantaa työntekijän asemaa puuttumalla työsuhteen osapuolten epätasavertaisuuteen. Tämä tapahtuu pääasiassa rajoittamalla osapuolten sopimusvapautta vähimmäispakottavan työlainsäädännön ja työehtosopimusten pakottavien määräysten kautta. Työlainsäädännössä on asetettu rajoitukset monista keskeisistä ehdoista sopimiselle työntekijän suojelemiseksi. Nämä rajoitukset koskevat määräaikaisia työsopimuksia, koeaikaa, työstä maksettavaa palkkaa, enimmäistyöaikaa ja vaihtelevaa työaikaa sekä vuosiloman vähimmäispituutta. Myös työehtosopimuksissa on tavallisesti yksityiskohtaisia määräyksiä työsopimukseen sovellettavista ehdoista. Opinnäytetyössä tehdyn tarkastelun perusteella voidaan todeta, että työlainsäädäntö ja työehtosopimukset turvaavat pääsääntöisesti melko kattavasti työntekijän työsuhteen ehdot.
Työsopimus sitoo lähtökohtaisesti osapuolia. Työnantajalla on työsopimuslain nojalla ja työsopimukseen perustuen kuitenkin direktio-oikeus, jonka nojalla hän voi yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoja. Direktio-oikeuden laajuutta on pidetty sopimuksenvaraisena seikkana. Direktio-oikeuden laajuuden arvioinnissa keskeistä onkin se, mitä työsopimuksessa on sovittu. Yleisperiaatteena on, että työnantaja saa tehdä vain vähäisiä muutoksia, olennaiset muutokset eivät kuulu direktio-oikeuden piiriin. Olennaisuusarviointi on tapauskohtaista ja vaihtelee eri ehtojen kohdalla; palkkaa koskevaa ehtoa ei saa tavallisesti muuttaa pelkän työnjohto-oikeuden nojalla, sen sijaan työntekopaikkaa, työtehtäviä ja työaikaa koskevia ehtoja voidaan muuttaa helpommin.
Työntekijän neuvottelu- ja sopimisasemaa suhteessa työnantajaan voidaan parantaa edistämällä työntekijän tietoisuutta työsuhteen ehtoja koskevasta lainsäädännöstä ja oikeuksistaan sekä turvaamalla työntekijälle riittävä tiedonsaanti työsuhteensa keskeisistä ehdoista. Lisäksi työsuhteen keskeisistä ehdoista sopiminen kirjallisesti edistää työntekijän tietoisuutta työsuhteen ehdoista ja mahdollisuutta valvoa oikeuksiaan.