Digitaalisuus : korkeakouluopetuksen mahdollisuus
Editoija
Tuominen, Jarkko
Lahden ammattikorkeakoulu
2019
CC BY SA
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-300-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-300-7
Tiivistelmä
Digitalisaatio on asia, joka herättää tunteita. Teknologinen kehitys on työkalu, joka oikein käytettynä tukee korkeakoulujen perustoimintaa monella eri tavalla. Tässä kokoelmajulkaisussa keskitytään digitalisaation hyödyntämiseen opetuksessa, korkeakoulujen toiminnassa sekä opiskelijapalveluissa.
Liike-elämässä on runsaasti esimerkkejä, joissa uusi, teknologian ja digitalisaation vahvuuksiin pohjautuva yritys on onnistunut rikkomaan perinteisten toimialojen rajoja ja siten raivaamaan itselleen markkinoita ennennäkemättömällä tavalla. Digitaalinen murros on ollut muuttamassa perinteisiä ajattelu-, toiminta- ja organisaatiomalleja sekä luomassa aivan uudenlaisia asiakaslähtöisiä palveluita. Globaali talouden epävarmuus on osaltaan nopeuttanut uusien toimintamuotojen syntymistä. Julkinen toiminta ja päätöksenteko lainsäädäntöineen kipuilee kehityksen perässä.
Me korkeakoulut olemme näitä perinteisiä organisaatioita. Meillä on perinteisesti ollut tiedon valta, joka on murenemassa. Kysymys ei liene se, vaikuttaako digitalisaatiokehitys korkeakoulujen tulevaisuuteen vaan se, olemmeko jo myöhässä kehityksessä. Kansallisessa mittakaavassa meidän on uskallettava kysyä itseltämme muun muassa sitä, osaammeko, pystymmekö ja uskallammeko muuttaa olemassa olevia organisaatioita riittävästi? Oletettavasti emme halua odottaa, että jonkun kansainvälisen (korkeakoulu-) toimijan tulo Suomeen pakottaa meidät muuttumaan.
Digitalisaatio on työkalu, joka odotuksista huolimatta ei muuta kaikkea. Kaiken on muututtava digitalisaation lisäarvon esilletuonnin mahdollistamiseksi. Tämän julkaisusarjan artikkelit käsittelevät konkreettisia sovellutuksia, jotka muuttavat käsitystämme perustoiminnasta. Toivon lukijoiden pohtivan artikkeleita lukiessaan, minkälainen toiminnallinen, sosiaalinen ja kulttuurinen muutos jokaisen sovellutuksen käyttöönoton takana on. Samalla on hyvä pohtia, miten itse tällaiseen muutokseen lähtökohtaisesti suhtautuu.
Liike-elämässä on runsaasti esimerkkejä, joissa uusi, teknologian ja digitalisaation vahvuuksiin pohjautuva yritys on onnistunut rikkomaan perinteisten toimialojen rajoja ja siten raivaamaan itselleen markkinoita ennennäkemättömällä tavalla. Digitaalinen murros on ollut muuttamassa perinteisiä ajattelu-, toiminta- ja organisaatiomalleja sekä luomassa aivan uudenlaisia asiakaslähtöisiä palveluita. Globaali talouden epävarmuus on osaltaan nopeuttanut uusien toimintamuotojen syntymistä. Julkinen toiminta ja päätöksenteko lainsäädäntöineen kipuilee kehityksen perässä.
Me korkeakoulut olemme näitä perinteisiä organisaatioita. Meillä on perinteisesti ollut tiedon valta, joka on murenemassa. Kysymys ei liene se, vaikuttaako digitalisaatiokehitys korkeakoulujen tulevaisuuteen vaan se, olemmeko jo myöhässä kehityksessä. Kansallisessa mittakaavassa meidän on uskallettava kysyä itseltämme muun muassa sitä, osaammeko, pystymmekö ja uskallammeko muuttaa olemassa olevia organisaatioita riittävästi? Oletettavasti emme halua odottaa, että jonkun kansainvälisen (korkeakoulu-) toimijan tulo Suomeen pakottaa meidät muuttumaan.
Digitalisaatio on työkalu, joka odotuksista huolimatta ei muuta kaikkea. Kaiken on muututtava digitalisaation lisäarvon esilletuonnin mahdollistamiseksi. Tämän julkaisusarjan artikkelit käsittelevät konkreettisia sovellutuksia, jotka muuttavat käsitystämme perustoiminnasta. Toivon lukijoiden pohtivan artikkeleita lukiessaan, minkälainen toiminnallinen, sosiaalinen ja kulttuurinen muutos jokaisen sovellutuksen käyttöönoton takana on. Samalla on hyvä pohtia, miten itse tällaiseen muutokseen lähtökohtaisesti suhtautuu.