Ikäihmisen kokemus kotona asumisen turvallisuudesta haja-asutusalueella
Kola, Aino; Kettunen, Milla (2019)
Saimaan ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901181394
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901181394
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on tarkastella ikäihmisten kotona asumisen turvallisuutta heidän näkökulmastaan. Tavoitteena on saada ikäihmisiltä kokemusperäistä tietoa kotona asumisen turvallisuudesta ja koota kehittämisehdotuksia kotona asumisen turvallisuuden edistämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella lähestymistavalla, ja opinnäytetyön aineisto kerättiin kasvokkain tapahtuvalla puolistrukturoidulla yksilöhaastattelulla. Tutkimukseen osallistui neljä vapaaehtoista kotona asuvaa ikäihmistä. Tutkimus toteutettiin osana Kotona asuvien turvallisuus- eli KAT2-hanketta.
Tutkimuksesta merkittäviksi turvallisuutta parantaviksi tekijöiksi osoittautuivat turvaranneke, sopiva saadun avun määrä sekä tunne vapaudesta. Lisäksi kotona asumisella oli suuri merkitys ikäihmisen elämässä. Tutkimuksesta selvisi, ettei apuvälineiden avulla liikkuvien asunnosta poistumista ole jokaisen kohdalla tarpeeksi huomioitu ja mahdollistettu. Tutkimus osoitti myös, että samassa taloudessa asuvat henkilöt ovat sekä turvallisuutta parantavia että heikentäviä tekijöitä.
Tuloksia voidaan hyödyntää ikäihmisten kotona asumisen turvallisuuden parantamisessa. Kokemusperäisen tiedon avulla voidaan tehdä asiakaslähtöistä kehittämistyötä turvallisuuden parantamiseksi eri ammattilaisten toimesta. Jatkotutkimusehdotuksena voisi tutkia sairaanhoidon painottuessa kotiin, lisääntyvätkö ikäihmisen kokemus yksinäisyydestä tai muut muutokset mielialassa. Toisena jatkotutkimusehdotuksena voisi tarkastella, osoittautuuko laajemmassa katsauksessa ikäihmisten saama avun määrä riittäväksi.
Tutkimuksesta merkittäviksi turvallisuutta parantaviksi tekijöiksi osoittautuivat turvaranneke, sopiva saadun avun määrä sekä tunne vapaudesta. Lisäksi kotona asumisella oli suuri merkitys ikäihmisen elämässä. Tutkimuksesta selvisi, ettei apuvälineiden avulla liikkuvien asunnosta poistumista ole jokaisen kohdalla tarpeeksi huomioitu ja mahdollistettu. Tutkimus osoitti myös, että samassa taloudessa asuvat henkilöt ovat sekä turvallisuutta parantavia että heikentäviä tekijöitä.
Tuloksia voidaan hyödyntää ikäihmisten kotona asumisen turvallisuuden parantamisessa. Kokemusperäisen tiedon avulla voidaan tehdä asiakaslähtöistä kehittämistyötä turvallisuuden parantamiseksi eri ammattilaisten toimesta. Jatkotutkimusehdotuksena voisi tutkia sairaanhoidon painottuessa kotiin, lisääntyvätkö ikäihmisen kokemus yksinäisyydestä tai muut muutokset mielialassa. Toisena jatkotutkimusehdotuksena voisi tarkastella, osoittautuuko laajemmassa katsauksessa ikäihmisten saama avun määrä riittäväksi.