"Kun ei oo vaan sanoja..." - Sairaanhoitajien valmiudet perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen
Saartoala, Enni; Saartoala, Jessica (2019)
Saartoala, Enni
Saartoala, Jessica
Laurea-ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901281648
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901281648
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien valmiuksia perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen yksilöllisten teemahaastatteluiden ja kvalitatiivisen tutkielman avulla. Tavoitteena oli lisätä teoreettisen viitekehyksen sekä tutkimustulosten avulla hoitohenkilökunnan tietoutta perheiden surussa tukemisesta keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä naisten ja vastasyntyneiden erikoissairaanhoitoon keskittyneen yliopistollisen sairaalan kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöllistä teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi sairaanhoitajaa, joilla oli kokemusta keskenmenon tai kohtukuoleman hoidosta. Tutkielman tuloksista kävi ilmi, että haastatellut sairaanhoitajat kokivat omat valmiutensa perheiden surussa tukemisessa melko hyvänä. Tuloksissa korostui sairaanhoitajan oman persoonan sekä perheen yksilöllisten tarpeiden merkitys surussa tukemisessa. Läsnäolo, hiljaisuuden ja epätietoisuuden sietäminen sekä tunteiden tunnistaminen ja salliminen olivat tärkeitä ominaisuuksia sairaanhoitajan roolissa perheiden surussa tukemisessa. Sairaalan toimintamallissa ei ole juurikaan ohjeistusta perheiden surussa tukemiseen. Surussa tukemiseen toivottiin lisää kokemusperäistä sekä tutkittua tietoa ja koulutusta. Tutkielman tulokset osoittivat, että koulutuksesta ja kirjallisista ohjeista olisi hyötyä sairaanhoitajien valmiuksien lisäämiseen ja ylläpitämiseen perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöllistä teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi sairaanhoitajaa, joilla oli kokemusta keskenmenon tai kohtukuoleman hoidosta. Tutkielman tuloksista kävi ilmi, että haastatellut sairaanhoitajat kokivat omat valmiutensa perheiden surussa tukemisessa melko hyvänä. Tuloksissa korostui sairaanhoitajan oman persoonan sekä perheen yksilöllisten tarpeiden merkitys surussa tukemisessa. Läsnäolo, hiljaisuuden ja epätietoisuuden sietäminen sekä tunteiden tunnistaminen ja salliminen olivat tärkeitä ominaisuuksia sairaanhoitajan roolissa perheiden surussa tukemisessa. Sairaalan toimintamallissa ei ole juurikaan ohjeistusta perheiden surussa tukemiseen. Surussa tukemiseen toivottiin lisää kokemusperäistä sekä tutkittua tietoa ja koulutusta. Tutkielman tulokset osoittivat, että koulutuksesta ja kirjallisista ohjeista olisi hyötyä sairaanhoitajien valmiuksien lisäämiseen ja ylläpitämiseen perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen.