"Kun ei oo vaan sanoja..." - Sairaanhoitajien valmiudet perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien valmiuksia perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen yksilöllisten teemahaastatteluiden ja kvalitatiivisen tutkielman avulla. Tavoitteena oli lisätä teoreettisen viitekehyksen sekä tutkimustulosten avulla hoitohenkilökunnan tietoutta perheiden surussa tukemisesta keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä naisten ja vastasyntyneiden erikoissairaanhoitoon keskittyneen yliopistollisen sairaalan kanssa.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöllistä teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi sairaanhoitajaa, joilla oli kokemusta keskenmenon tai kohtukuoleman hoidosta. Tutkielman tuloksista kävi ilmi, että haastatellut sairaanhoitajat kokivat omat valmiutensa perheiden surussa tukemisessa melko hyvänä. Tuloksissa korostui sairaanhoitajan oman persoonan sekä perheen yksilöllisten tarpeiden merkitys surussa tukemisessa. Läsnäolo, hiljaisuuden ja epätietoisuuden sietäminen sekä tunteiden tunnistaminen ja salliminen olivat tärkeitä ominaisuuksia sairaanhoitajan roolissa perheiden surussa tukemisessa. Sairaalan toimintamallissa ei ole juurikaan ohjeistusta perheiden surussa tukemiseen. Surussa tukemiseen toivottiin lisää kokemusperäistä sekä tutkittua tietoa ja koulutusta. Tutkielman tulokset osoittivat, että koulutuksesta ja kirjallisista ohjeista olisi hyötyä sairaanhoitajien valmiuksien lisäämiseen ja ylläpitämiseen perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen.

The purpose of the thesis was to map out nurses’ abilities to support a family in grief after miscarriage or fetal death by individual theme interviews and qualitative research. The target was to increase the knowledge of the nursing staff about supporting families in grief after miscarriage or fetal death through the theoretical framework and research results. The thesis was carried out in co-operation with a university hospital focusing on special care for women and newborns.

The thesis was a qualitative research. The research method was an individual theme interview. Five nurses participated in the theme interview and they had experience of treating miscarriage or fetal death. The results of the thesis revealed that the interviewed nurses perceived their own abilities to support families as quite good. The results highlighted the importance of the nurse’s own personality and the individual needs of the family in grief. The nurse’s most important features in supporting the family in grief are presence, tolerance of silence and uncertainty and the recognition and permission of emotions. There was a lack of instructions for supporting the families sorrowing in the hospital’s operations model. Nurses wished for more researched and empirical information as well as education in grieving to better support families. The results of the thesis indicated that education and written instructions would be useful to increase and maintain the competence of nurses to support families in grief after miscarriage or fetal death.