Omaishoitajien jaksamisen tukeminen

Abstract

Opinnäytetyön taustalla oli Laki omaishoidon tuesta (L 511/2016) muutos vuoden 2016 alusta. Se velvoittaa kunnat järjestämään tarvittaessa omaishoitajalle hyvinvointi- ja terveystarkastuksia. Opinnäytetyön tavoite oli selvittää mitkä seikat lisäsivät omaishoitajien hyvinvointia ja mitkä seikat kuormittavat omaishoitajaa hänen työssään. Lisäksi haluttiin tietää, miksi omaishoitajat eivät pidä lakisääteisiä vapaapäiviään.

Opinnäytetyön tutkimusosuus tehtiin osittaisotantana Vantaan kaupungin alle 65-vuotiaiden omaishoitajille. Heille lähetettiin tutkimuskirje sekä vastauskuori. Tutkimukseen voitiin vastata myös verkossa, tutkimuskirjeessä oli osoite kyselyn verkkosivulle. Tulokset litteroitiin sekä taulukoitiin, jonka jälkeen analysoitiin sisältöä ja luokiteltiin aineisto alaluokkiin.

Suurin osa omaishoitajan jaksamista auttavia asioita olivat vapaapäivät ja -hetket. Perheenjäsenten, ystävien ja vertaisten tuki koettiin merkittäväksi avuksi. Hyvinvointia lisäsi myös erilaiset mieleiset harrastukset. Taloudellisen vakauden koettiin myös vaikuttavan merkittävästi jaksamiseen. Kuormittavinta omaishoitajan työssä on kokoaikainen vahdittavuus, jos hoidettava on henkilö, jota ei voi jättää yksin hetkeksikään. Ongelmallisiksi koettiin myös rajapinnat palveluihin ja niiden etsimiseen ja hakemiseen liittyen.

Omaishoitajan hyvinvointiin voidaan parhaiten pureutua yksilöllisillä toimenpiteillä. Kartoittamalla tarpeet niihin voidaan kohdistaa palvelut yksilökohtaisesti. Uusille omaishoito -asiakkaille voidaan antaa koulutusta oman hyvinvoinnin tukemiseksi sekä parhaiden käytäntöjen levittämiseksi ja vertaistuen vahvistamiseksi. Neuvonnalla ja ohjauksella voidaan myös vaikuttaa siihen, että omaishoitajat pitävät heille kuuluvat vapaapäivät. Tulevaisuuden haaste on varmistaa, että omaishoitajien hyvinvointia ja terveyttä seurataan sekä pyritään estämään väliinputoajien syntyminen.

This thesis was initiated by changes in the Finnish Personal Care legislation (L 511/2016) in early 2016, which obliges municipalities to arrange welfare and health inspections, if necessary, for personal carers. The purpose of the thesis was to find out what factors have increased the wellbeing of carers and what have increased the carers work demands. Additionally, the purpose was to establish why carers do not spend their statutory holidays.

Purposive sampling was used for selecting respondents from the carers under the age of 65 in the municipality of Vantaa for the study. Qualitative data was collected via questionnaires sent to each carer accompanied with a pre-paid envelope. The questionnaire was also availa-ble online through the link included in the response questionnaire. The results were transliterated and tabulated, after which content analysis was performed and data was divided into subcategories.

The findings showed that the factor that helped carers to cope and help their wellbeing included statutory holidays and free moments to relax. The support of relatives, friends, and peers was also seen as a significant help. Wellbeing was also increased by a carer’s enjoyable hobbies as well as a household’s economic stability. The most demanding aspect in carers’ work was the need for constant vigilance in cases where the cared person could not be left alone for a moment. Information retrieval and application for relevant services was also found problematic.

Carers wellbeing can be influenced by individualized actions for the carer. The needs and services targeted to them ought to be evaluated equally. It is possible to provide training for the new personal care clients to support their own wellbeing and to disseminate best practices and strengthen peer support. Counselling and guidance also may help to ensure that carers would spend their statutory holidays. The challenge for the future is to ensure that the well-being and health of carers is monitored, in addition to preventing carers losing their supportive network.