Hoitohenkilökunnan valmiudet kivun arvioinnissa ja kirjaamisessa kirurgian vuodeosastolla
Tarvainen, Milja (2019)
Tarvainen, Milja
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903143062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903143062
Tiivistelmä
Suomessa tehdään vuosittain yli 400 000 toimenpidettä, jotka aiheuttavat potilaille kipua. Kivun seurantaa tulisi toteuttaa säännöllisesti ja kipua arvioida aina potilaskohtaisesti. Hyvä kivun hoito perustuu kivun oikeaan ja säännölliseen kirjaamiseen ja arviointiin potilaan kivusta. Kivun kirjaamisen vähimmäisvaatimukset koskevat kaikkia kivun takia hoidossa olevia potilaita. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään kipua käsitteenä, erilaisia kiputyyppejä, kivun arviointia, leikkauksen jälkeistä kipua sekä kivun kirjaamista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kirurgian vuodeosaston hoitajien kokemuksia ja valmiuksia siitä, miten he arvioivat ja kirjaavat potilaan kipua. Kysely teetettiin sähköisen kyselytyökalun avulla osaston hoitajille. Kyselyllä haluttiin saada tietoa hoitajien omista kokemuksista kivun arvioinnissa, kirjaamisessa, sekä sitä, miten kivun luonne huomioidaan arvioitaessa potilaan kipua. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin kipumittareiden käyttöä arvioitaessa potilaan kivun voimakkuutta. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, ja avoimien vastauksien analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Opinnäytetyö on osa kivunhoidon yhtenäistämisen hanketta vuodeosastolla. Osastolla voidaan hyödyntää kyselyn perusteella saatuja tuloksia ja näin pystytään kehittämään kivun arviointia ja kirjaamista entisestään.
Kyselyyn vastasi yhteensä 14 hoitajaa, joista puolet oli työskennellyt hoitoalalla yli 15 vuoden ajan. Kipumittarin käyttö on vastauksien perusteella yleistä, ja suosituin mittari on numeerinen kipumittari. Kipua arvioidaan useasti työpäivän aikana, potilaasta riippuen sekä kipulääkkeiden yhteydessä. Kivun luonnetta suurin osa arvioi kysymällä potilaalta itseltään sekä havainnoimalla potilasta. Kaikki hoitajat pitävät kivun systemaattista kirjaamista tärkeänä osana kivun arviointia. Suurin osa hoitajista ei kokenut tarvetta lisäkoulutukselle kipumittarin käytössä, kivun arvioinnissa eikä kivun kirjaamisessa. Yksi vastaajista toivoi samanlaisia ohjeistuksia kirjaamiseen kaikille, ja yksi vastaajista koki välillä tarvitsevansa lisäkoulutusta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kirurgian vuodeosaston hoitajien kokemuksia ja valmiuksia siitä, miten he arvioivat ja kirjaavat potilaan kipua. Kysely teetettiin sähköisen kyselytyökalun avulla osaston hoitajille. Kyselyllä haluttiin saada tietoa hoitajien omista kokemuksista kivun arvioinnissa, kirjaamisessa, sekä sitä, miten kivun luonne huomioidaan arvioitaessa potilaan kipua. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin kipumittareiden käyttöä arvioitaessa potilaan kivun voimakkuutta. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, ja avoimien vastauksien analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Opinnäytetyö on osa kivunhoidon yhtenäistämisen hanketta vuodeosastolla. Osastolla voidaan hyödyntää kyselyn perusteella saatuja tuloksia ja näin pystytään kehittämään kivun arviointia ja kirjaamista entisestään.
Kyselyyn vastasi yhteensä 14 hoitajaa, joista puolet oli työskennellyt hoitoalalla yli 15 vuoden ajan. Kipumittarin käyttö on vastauksien perusteella yleistä, ja suosituin mittari on numeerinen kipumittari. Kipua arvioidaan useasti työpäivän aikana, potilaasta riippuen sekä kipulääkkeiden yhteydessä. Kivun luonnetta suurin osa arvioi kysymällä potilaalta itseltään sekä havainnoimalla potilasta. Kaikki hoitajat pitävät kivun systemaattista kirjaamista tärkeänä osana kivun arviointia. Suurin osa hoitajista ei kokenut tarvetta lisäkoulutukselle kipumittarin käytössä, kivun arvioinnissa eikä kivun kirjaamisessa. Yksi vastaajista toivoi samanlaisia ohjeistuksia kirjaamiseen kaikille, ja yksi vastaajista koki välillä tarvitsevansa lisäkoulutusta.