Huumausainerikosten rangaistuskäytäntö

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli etsiä vastausta kysymyksiin, miten huumausainerikoksista ja muuntohuumeista rangaistaan sekä mitkä seikat vaikuttavat rangaistuksen määräämiseen. Tavoitteena oli, että valmista tuotosta voisivat työssään käyttää niin tuomioistuinten lainkäyttöhenkilöstö, syyttäjät sekä esimerkiksi tulli ja poliisi, jotka työskentelevät päivittäin huumausaineiden sekä muuntohuumeiden parissa. Opinnäytetyöstä löytyy oleellista tietoa myös muille huumaavien aineiden parissa työskenteleville, kuten päihdetyön ammattilaisille. Työllä ei ollut toimeksiantajaa, mutta vahvistus työelämän kehittämisen näkökulmaan ja työn hyödyllisyyteen saatiin hovioikeudesta.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä ensimmäisenä tarkastellaan huumausaineen määritelmää sekä Suomen yleisimpiä huumausaineita, jotta lukijalle syntyisi käsitys eri huumausaineiden ominaisuuksista sekä siitä, miten huumausaineet vaikuttavat käyttäjäänsä. Ymmärrys eri huumausaineiden vaikutus- ja käyttötavoista on tarpeen soveltuvaa rangaistusta mitattaessa, sillä tuomittavaan rangaistukseen vaikuttaa muun muassa huumausaineen laji, pitoisuus sekä määrä, tavanomainen kerta-annos sekä rikoksen tekotapa, eli se onko kyseessä huumausaineen käyttörikos, myynti, hallussapito tai esimerkiksi valmistus. Käytön osalta merkitystä on lisäksi aineen käyttötavalla, sillä eri käyttötavat vaikuttavat siihen, miten aine imeytyy elimistöön. Lisäksi opinnäytetyössä tarkastellaan muuntohuumeita ja sitä, miten ne eroavat perinteisistä huumausaineista. Merkittävässä roolissa opinnäytetyössä on osuus huumausainerikosten tunnusmerkistöistä sekä huumausainerikoksista tuomittavista seuraamuksista.

Menetelmänä opinnäytetyössä käytettiin oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Opinnäytetyössä tutkittiin aihetta voimassa olevien oikeuslähteiden avulla, kuten voimassa olevan lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla. Valitun aiheen vuoksi oleellisessa asemassa ovat tuomioistuinratkaisut. Opinnäytetyö on rakennettu niin, että kokonaisuus avautuu lukijalle ymmärrettävästi vaiheittain.

Keskeisenä tuloksena todettiin huumausainerikosten kohdalla rangaistussuositusten hyödyllisyys sekä se, kuinka merkittävää on, että rangaistukset ovat yhtenäiset eri tuomioistuinten välillä. Rikoksen tekotavalla on vaikutusta siihen, tuomitaanko rangaistukseksi tekijälle sakkoa vai jopa kymmenen vuotta vankeutta. Muuntohuumeista tuomitaan tavanomaisesti lääke-rikoksena, salakuljetuksena, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisenä tai kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisena.