Ruokahävikin vähentämisen ja hyödyntämisen haasteet

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitkä ovat ruokahävikin merkittävimmät syntylähteet Suomessa, sekä ruokahävikin vaikutuksia ilmastoon, vesistöihin sekä ruuan pois heitosta aiheutuvan rahallisen tappion suuruutta. Opinnäytetyössä pyrittiin myös selvittämään ruokahävikin jatkokäytön ongelmia ja mahdollisuuksia nykyisen lainsäädännön puitteissa. Työ rajattiin käsittelemään vain syntyvää syömäkelpoista ruokahävikkiä suomalaisessa elintarvikeketjussa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Ravinnoksi kelpaavaa ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun eri sektorilla yhteensä noin 450 miljoonaa kiloa vuosittain. Ruokahävikin synty on kestämätöntä niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta, minkä vuoksi sen vähentäminen on tärkeää jokaisella ruokaketjun osa-alueella. Vuositasolla kotitalouksien ruokahävikin rahallisen arvon on laskettu olevan noin 500 miljoonaa euroa, minkä lisäksi hävikistä aiheutuvat kasvihuonepäästöt CO2 - ekvivalentteina ovat lähes miljoona tonnia vuodessa, mikä vastaa 400 000 henkilöauton hiilidioksidipäästöjä vuosittaisella tasolla. Ruokahävikin määrään vaikuttaa merkittävästi lainsäädännön tiukkuus muun muassa säilytys- ja kuljetuslämpötilojen osalta. Eri Euroopan Unionin-tasoisten asetusten, kansallisten säädösten ja Eviran ohjeiden lieventäminen nykyisestä tasosta mahdollistaisi hävikin vähentämisen ja helpottaisi syntyvän hävikin jatkokäyttöä koko ruokaketjun läpi. Euroopan Unionin tavoitteena on puolittaa ruokahävikin määrää vuoteen 2030 mennessä, mikä voidaan saavuttaa muutoksilla kuluttajien kulutustottumuksissa ja ruokaketjun eri osissa tapahtuvilla muutoksilla.