Turvallisuuskulttuurin ja -ilmapiirin nykytaso Helsingin poliisilaitoksen turvallisuusvalvojien joukossa
Larvanto, Jussi (2019)
Larvanto, Jussi
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903273904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903273904
Tiivistelmä
Turvallisuuskulttuurin kokonaisvaltainen ymmärtäminen on olennainen osa organisaation nykyaikaisesta turvallisuusjohtamisen mallia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Helsingin poliisilaitoksen sisällä toimivien turvallisuusvalvojien turvallisuuskulttuurin sekä -ilmapiirin nykytaso. Tarveperusteisesti muodostetun tutkimusongelman keskiössä on pyrkiä tuottamaan tietoa organisaation turvallisuusjohdolle, joka on viimeisien vuosien aikana voimakkaasti uudistanut organisaatioturvallisuuden rakenteita jalkauttamalla sisäisen turvallisuuden tehtäviä turvallisuusorganisaation eri tasoille. Turvallisuusvalvojat ovat henkilöstön keskuudesta kultakin aluekokonaisuudelta nimettyjä työntekijöitä, jotka oman työnsä ohessa vastaavat lähiympäristönsä turvallisuudesta. Valvojien edelleen kehittyvästä roolista ei aikaisemmin ole tehty tutkimusta.
Turvallisuuskulttuuri rakentuu vahvasti organisaatiokulttuuriteorioiden pohjalle. Itse kulttuuri rakentuu artefakteista, julkilausutuista uskomuksista sekä keskeisimpänä perusolettamuksista, joissa kulttuurin ydin piilee. Kulttuuri määrittää merkittävästi organisaation toimintaa, ja sen muuttaminen on hyvin vaikeaa. Turvallisuuskulttuurin muutokset vaativat vastaavasti ymmärrystä sen organisatorisista ja psykologisista ulottuvuuksista sekä sosiaalisista prosesseista. Turvallisuuskulttuurin keskiössä ovat ryhmän turvallisuuteen liittyvä ilmapiiri sekä yksilötason asenteet, mitkä ovat itsessään helpommin havaittavissa ja näin ollen mitattavissa. Ilmapiiri- sekä asennehavaintojen perusteella voidaan kulttuuria pyrkiä kuvaamaan.
Teoriaosuuden perusteella opinnäytteen tutkimustavaksi valittiin laadullinen ote, jossa hyödynnettiin myös määrällisen tutkimuksen elementtejä. Tämä niin kutsuttu menetelmien synteesi perustuu teoriassa havaittuun ristiriitaan, jonka mukaan olemassa olevat mittaustavat painottavat liikaa määrälliseen tutkimukseen, ja laadullisin menetelmin saatava syvempi ymmärrys jää usein puuttumaan. Tutkimus jaettiin kahteen osaan; määrälliseen kyselytutkimukseen sekä laadulliseen työpajatutkimukseen. Koko kohderyhmälle suunnatun kyselytutkimuksen tavoitteena oli kerätä aineistoa asenteista sekä muista ilmapiiriin vaikuttavista tekijöistä, mitkä analysoitiin järjestetyssä työpajassa tutkimusryhmän kesken. Tutkimusryhmä koostui vastaavasti turvallisuusvalvojista. Menetelmän kautta pyrittiin nostamaan esille sitä, että syvennyttäessä kulttuuria selittäviin ilmapiiritekijöihin sekä asenteisiin, löytyy asiantuntijuus itse kohderyhmän sisältä.
Tutkimuksen tuloksissa nousi esille se, että viimeaikaiseen organisaatioturvallisuuden kehittämiseen ollaan tyytyväisiä, tosin valvojien minäkuvan rakentuminen oli selkeästi kesken. Valvojien keskinäisen kulttuurin rakentumisessa suurimpina haasteina kuvattiin yhteisöllisyyden ja vaikutusmahdollisuuksien puute, joihin ratkaisuna esitettiin muun muassa vertaisviestinnän sekä yhteisten koulutusten lisäämistä. Vaikkakin yksilöasenteet turvallisuutta kohtaan olivat yhtenevän positiiviset, oli tutkimuksessa havaittavissa eroavaisuuksia siinä, kuinka oma rooli turvallisuusvalvojana koetaan. Tutkimuksen perusteella kehitysehdotuksena esille tuotiin valvojien keskinäisen viestinnän edistäminen ja vuorovaikutteinen turvallisuuden kehittämisideologia.
Turvallisuuskulttuuri rakentuu vahvasti organisaatiokulttuuriteorioiden pohjalle. Itse kulttuuri rakentuu artefakteista, julkilausutuista uskomuksista sekä keskeisimpänä perusolettamuksista, joissa kulttuurin ydin piilee. Kulttuuri määrittää merkittävästi organisaation toimintaa, ja sen muuttaminen on hyvin vaikeaa. Turvallisuuskulttuurin muutokset vaativat vastaavasti ymmärrystä sen organisatorisista ja psykologisista ulottuvuuksista sekä sosiaalisista prosesseista. Turvallisuuskulttuurin keskiössä ovat ryhmän turvallisuuteen liittyvä ilmapiiri sekä yksilötason asenteet, mitkä ovat itsessään helpommin havaittavissa ja näin ollen mitattavissa. Ilmapiiri- sekä asennehavaintojen perusteella voidaan kulttuuria pyrkiä kuvaamaan.
Teoriaosuuden perusteella opinnäytteen tutkimustavaksi valittiin laadullinen ote, jossa hyödynnettiin myös määrällisen tutkimuksen elementtejä. Tämä niin kutsuttu menetelmien synteesi perustuu teoriassa havaittuun ristiriitaan, jonka mukaan olemassa olevat mittaustavat painottavat liikaa määrälliseen tutkimukseen, ja laadullisin menetelmin saatava syvempi ymmärrys jää usein puuttumaan. Tutkimus jaettiin kahteen osaan; määrälliseen kyselytutkimukseen sekä laadulliseen työpajatutkimukseen. Koko kohderyhmälle suunnatun kyselytutkimuksen tavoitteena oli kerätä aineistoa asenteista sekä muista ilmapiiriin vaikuttavista tekijöistä, mitkä analysoitiin järjestetyssä työpajassa tutkimusryhmän kesken. Tutkimusryhmä koostui vastaavasti turvallisuusvalvojista. Menetelmän kautta pyrittiin nostamaan esille sitä, että syvennyttäessä kulttuuria selittäviin ilmapiiritekijöihin sekä asenteisiin, löytyy asiantuntijuus itse kohderyhmän sisältä.
Tutkimuksen tuloksissa nousi esille se, että viimeaikaiseen organisaatioturvallisuuden kehittämiseen ollaan tyytyväisiä, tosin valvojien minäkuvan rakentuminen oli selkeästi kesken. Valvojien keskinäisen kulttuurin rakentumisessa suurimpina haasteina kuvattiin yhteisöllisyyden ja vaikutusmahdollisuuksien puute, joihin ratkaisuna esitettiin muun muassa vertaisviestinnän sekä yhteisten koulutusten lisäämistä. Vaikkakin yksilöasenteet turvallisuutta kohtaan olivat yhtenevän positiiviset, oli tutkimuksessa havaittavissa eroavaisuuksia siinä, kuinka oma rooli turvallisuusvalvojana koetaan. Tutkimuksen perusteella kehitysehdotuksena esille tuotiin valvojien keskinäisen viestinnän edistäminen ja vuorovaikutteinen turvallisuuden kehittämisideologia.