Käytösoireisen muistisairaan lääkkeettömän hoidon suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin käytettävän menetelmän testaaminen osasto-olosuhteissa
Vainio, Maiju; Manninen, Asta (2019)
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904014111
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904014111
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on tehty osana HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan psykiatrian tulosyksikön gero-, neuro ja riippuvuuspsykiatrian kehittämishanketta ja se on tehty yhteistyössä Kellokosken sairaalan neuropsykiatrisen osasto 22:n hoitohenkilökunnan kanssa. Johtajalääkäri Risto Vataja on kehittänyt Michiganin yliopiston professori Helen Kalesin DICE-malliin perustuvan instrumentin, jonka tarkoitus on olla apuna hoitajalle käytösoireisen muistisairaan lääkkeettömän hoidon suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa hoitajien kokemuksista instrumentin käyttöön liittyen. Hoitajat testasivat instrumenttia muistisairaiden käytösoireiden hoitotyössä kahden kuukauden ajan osasto-olosuhteissa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työn tilaajalle instrumentin hyödyllisyydestä, käytettävyydestä ja tarpeellisuudesta. Opinnäytetyön tulosten pohjalta instrumenttia olisi tarkoitus kehittää toimivampaan suuntaan.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin haastattelemalla neuropsykiatrisen osaston hoitohenkilökuntaa, joka osallistui instrumentin testaamiseen. Haastattelun aihepiirit oli valittu valmiiksi ja haastattelu käsitteli instrumentin hyödyllisyyttä, käytettävyyttä, käytännöllisyyttä sekä mahdollisia ongelmia, haasteita ja parannusehdotuksia. Hoitajien yksilöhaastatteluja toteutettiin lopulta kuusi. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimusten tulosten mukaan instrumentti koettiin hyödylliseksi ja sille olisi käyttöä. Instrumenttiin tulisi kuitenkin tehdä vielä muutamia muutoksia. Instrumentista todettiin, että sen suurimmat hyödyt saavutettaisiin muistisairaiden asumispalveluyksiköissä.
Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia hoitajien käsityksiä muistisairauksien käytösoireista sekä lääkkeettömästä hoidosta, sillä tutkimuksen aikana kävi ilmi, että näissä asioissa olisi selvennettävän varaa. Myös instrumentin pitkäaikaiskäytön hyötyjä tulisi tutkia. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia instrumentin käytön vaikuttavuutta verrattuna yksikköön, jossa instrumentti ei ole käytössä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa hoitajien kokemuksista instrumentin käyttöön liittyen. Hoitajat testasivat instrumenttia muistisairaiden käytösoireiden hoitotyössä kahden kuukauden ajan osasto-olosuhteissa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työn tilaajalle instrumentin hyödyllisyydestä, käytettävyydestä ja tarpeellisuudesta. Opinnäytetyön tulosten pohjalta instrumenttia olisi tarkoitus kehittää toimivampaan suuntaan.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin haastattelemalla neuropsykiatrisen osaston hoitohenkilökuntaa, joka osallistui instrumentin testaamiseen. Haastattelun aihepiirit oli valittu valmiiksi ja haastattelu käsitteli instrumentin hyödyllisyyttä, käytettävyyttä, käytännöllisyyttä sekä mahdollisia ongelmia, haasteita ja parannusehdotuksia. Hoitajien yksilöhaastatteluja toteutettiin lopulta kuusi. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimusten tulosten mukaan instrumentti koettiin hyödylliseksi ja sille olisi käyttöä. Instrumenttiin tulisi kuitenkin tehdä vielä muutamia muutoksia. Instrumentista todettiin, että sen suurimmat hyödyt saavutettaisiin muistisairaiden asumispalveluyksiköissä.
Jatkossa voisi olla hyödyllistä tutkia hoitajien käsityksiä muistisairauksien käytösoireista sekä lääkkeettömästä hoidosta, sillä tutkimuksen aikana kävi ilmi, että näissä asioissa olisi selvennettävän varaa. Myös instrumentin pitkäaikaiskäytön hyötyjä tulisi tutkia. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia instrumentin käytön vaikuttavuutta verrattuna yksikköön, jossa instrumentti ei ole käytössä.