Liikunnallisten harrastusten vaikutukset erityistä tukea tarvitsevien nuorten hyvinvointiin, osallisuuteen ja syrjäytymiseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää integroivaa kirjallisuuskatsausta mukaillen liikunnallisten harrastusten vaikutuksia erityistä tukea tarvitsevien nuorten hyvinvointiin, osallisuuteen ja syrjäytymiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli, että kerättyä tietoa voidaan hyödyntää osana Nappi-hanketta. Nappi-hankkeella pyritään luomaan erityistä tukea tarvitseville nuorille liikunnallinen elämäntapa ja sitä kautta edistämään terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten harrastustoiminnan ja liikunnallisen elämäntavan tukemiseksi Uudenmaan alueella järjestetään eri liikuntalajeihin liittyviä kokeiluja ja tapahtumia.

Opinnäytetyön tietoperusta rakentui käsitteistä erityistä tukea tarvitseva nuori, toimintakyky, hyvinvointi, osallisuus, harrastaminen sekä syrjäytyminen. Toimintakykyä tarkasteltaessa otettiin huomioon neljä eri näkökulmaa; fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen sekä kognitiivinen toimintakyky. Opinnäytetyössä selvitettiin myös erityisliikunnan nykytila Suomessa.

Tutkimusmenetelmäksi valittiin integroiva kirjallisuuskatsaus, jolloin voitiin muodostaa kokonaiskuva aihealueesta yhdistämällä empiiristä ja teoreettista tietoa. Integroivalla kirjallisuuskatsauksella saatiin laaja ja kokonaisvaltainen ymmärrys opinnäytetyön aiheesta. Tiedonhakuprosessissa hyödynnettiin sähköisiä tietokantoja. Lisäksi aineistoa haettiin manuaalisesti. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui 27 tutkimusta. Tulokset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin mukaan.

Keskeisinä tuloksina ilmeni, että liikunnalliset harrastukset ja erityisesti joukkuelajien harrastaminen ehkäisivät syrjäytymistä lisäämällä sosiaalisia suhteita, antamalla vertaistukea, osallistamalla sekä opettamalla elämäntaitoja. Hyvinvointia ja osallisuutta edistäviksi liikunnallisiksi menetelmiksi nousi esille neljä eri osa-aluetta, jotka kaikki pitävät sisällään yksilöllisyyden huomioimisen: soveltava liikunta, ryhmäliikunta, yksilöliikunta ja liikunnan mahdollistavat apuvälineet. Haasteina harrastustoiminnan järjestämiselle nousivat esille järjestävien tahojen taloudellisten resurssien niukkuus, riittämätön soveltavan liikunnan osaaminen ja esteellisyys, joka pitää sisällään niin soveltuvien liikuntavälineiden sekä esteettömien tilojen puutteen. Haasteet, joita erityisen tuen tarve tuo harrastustoimintaan osallistumiselle, olivat harrastusmahdollisuuksien tarjonnan puute, ympäristön fyysinen ja asenteellinen esteellisyys, toimintakyvyn rajoitteet ja tukitoimien riittämättömyys.

Johtopäätöksenä voitiin todeta, että erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämisessä liikunnallisin keinoin on keskeisessä osassa yksilöllisyyden huomioiminen. Erityistä tukea tarvitseva nuori voisi riittävin tukitoimin ja yksilöllisen soveltamisen turvin osallistua liikunnallisiin harrastuksiin kuten kuka tahansa. Esteetön ympäristö ja asenteet erilaisuutta kohtaan vaatisivat parannuksia, jotta erityistä tukea tarvitseville iästä riippumatta voitaisiin taata tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään elämään, niin arkena kuin vapaa-aikana.

Jatkotutkimusaiheeksi ehdotettiin erityisliikunnan ohjaajien ja erityisnuorten harrastustoimintaa järjestävien henkilöiden soveltavan liikunnan osaamisen kartoittamista. Jatkossa olisi myös hyvä selvittää, minkälaista osaamista ohjaajat tarvitsisivat. Lisäksi tutkimusaiheeksi ehdotettiin erityistä tukea tarvitsevien nuorten omia näkemyksiä liikuntaharrastuksiin ja siihen minkälaisia harrastusmahdollisuuksia kaivataan lisää.