Lihaskunto- ja liikkuvuusharjoitusten vaikutus kouluratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön

Abstract

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen, eli laadullinen tapaustutkimus. Työni tavoitteena oli tutkia, mitä lihaksia kouluratsastaja tarvitsee oikeaoppisessa istunnassa sekä apujenkäytössä. Lisäksi tutkin sitä, kuinka kuntoa voidaan harjoittaa lajin vaatimalla tavalla. Kirjallisuuskatsauksen perusteella, tutkimukseen osallistuville ratsastajille suunniteltiin sopiva oheisharjoitteluohjelma ja kuntotestit, joilla testattiin lihaskuntoa, tasapainoa, liikkuvuutta sekä kehonhallintaa. Tarkoituksena oli tutkia, onko kehitetyllä lihaskunto- ja liikkuvuusohjelmalla vaikutusta ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön, joita ratsastus suorituksessa arvioidaan pistein yhdestä kymmeneen. Tutkimuksessa toteutettiin 12 viikon mittainen harjoitusjakso, jolle osallistui seitsemän hengen ryhmä vapaaehtoisia aktiivisesti harrastavia ja kilpailevia ratsastajia. Tutkimukseen osallistuvat tekivät kuntotestit ja ratsastivat kouluratsastusradan, jossa arvioitiin istuntaa ja apujen käyttöä, kyseiset testit toteutettiin harjoitusjakson alussa ja lopussa. Koehenkilöt noudattivat kunto-ohjelmaa harjoitusjakson ajan, jonka jälkeen kunto testattiin ja ratsastettiin istuntaa ja apuja arvioiva kouluratsastusrata uudestaan. Harjoitusjaksolta saatujen tulosten analysoinnissa selvisi, miten oheisharjoittelu vaikuttaa tässä tapauksessa ratsastussuoritukseen. Lopputesteissä havaittiin ratsastajien lihaskunnon, tasapainon, liikkuvuuden ja kehonhallinnan parantuneen harjoitusjakson aikana. Kunto-ohjelma oli parantanut tutkimukseen osallistuvien testattavia ominaisuuksia. Kouluratsastusradan arviot istunnasta ja apujen käytöstä parantuivat kolmella koehenkilöllä, kahdella ei tapahtunut muutosta ja yhdellä tulos huononi. Yksi ei pystynyt suorittamaan loppuarviointia. Tulokseen voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten uuden taidon oppimisaika, lähtötaso ja tuomarointi. Tutkimuksen perusteella 12 viikon mittaisella lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelulla oli positiivinen vaikutus ratsastussuoritukseen. Istunnan ja apujenkäytön numeerinen arvosana parani puolella tutkimukseen osallistuneilla ja tuomarin kommenteissa havaittiin parannusta viidellä koehenkilöillä.