Et kyllähän netti niinku mahollistaa tosi paljon: Kehittämisehdotukset Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen etäkontaktityöskentelyn kehittämiseksi
Koskelainen, Karoliina (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905098907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905098907
Tiivistelmä
Tämän kehittämishankkeen kohdeorganisaationa oli Vantaan kaupungin perhekuntoutusyksikkö Kuusela, jossa toteutettiin Apotti-hankkeeseen liittyvä etäkontaktipilotti loka-joulukuussa 2018. Pilotoinnin tarkoituksena oli laajentaa etäkäyttöyhteyslaitteita lastensuojelun palveluihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Vantaan kaupungille kehittämisehdotukset etäkontaktin jatkokehitystä varten Kuuselassa. Kehittämisehdotukset laadittiin tutkimalla asiakkaiden kokemuksia ja näkemyksiä etäkontaktityöskentelystä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia kehittämällä asiakaslähtöisesti lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja lastensuojelun palveluita.
Kehittämishankkeen teoreettinen viitekehys muodostui sosiaalialan digitalisaatiosta, etäkontaktityöskentelystä, perhekuntoutuksesta ja osallistavasta kehittämisestä.
Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tutkimuksellinen osio toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Asiakkaiden kokemukset etäkontaktista vaihtelivat. Asiakkaiden näkökulmaan etäkontaktin sopivuudesta oman perheensä työskentelymuodoksi vaikuttivat asiakaslähtöiset asiat; oma persoona sekä lapsen suhtautuminen etäkontaktin käyttämiseen. Etäkontaktityöskentelyllä nähtiin paikkansa tilanteissa, joissa perheet ovat prosessin aikana kotona ja sen katsottiin sopivan erityisesti kuulumisten kertomiseen. Etäkontaktilla ei haluttu korvata kaikkea kasvokkain tapahtuvaa työskentelyä, vaan esimerkiksi ohjaukset, arviointi, erityisen ongelmallisten tai tunnepitoisten asioiden käsitteleminen tai keskusteluavun saaminen haluttiin mahdollistaa myös kasvokkain. Kontaktin ottamisen ajankohta koettiin merkityksellisenä kontaktin hyödyllisyyden kokemuksen näkökulmasta. Laitteiston ja sovelluksen käytettävyydessä ilmeni kehitettävää. Työntekijöiltä odotettiin etäkontaktityöskentelyssä etäkontaktiin perehdyttämistä, täsmällisyyttä, tiedonkulkua ja yhteisten pelisääntöjen sopimista etäkontaktityöskentelylle.
Kehittämishankkeen teoreettinen viitekehys muodostui sosiaalialan digitalisaatiosta, etäkontaktityöskentelystä, perhekuntoutuksesta ja osallistavasta kehittämisestä.
Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tutkimuksellinen osio toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Asiakkaiden kokemukset etäkontaktista vaihtelivat. Asiakkaiden näkökulmaan etäkontaktin sopivuudesta oman perheensä työskentelymuodoksi vaikuttivat asiakaslähtöiset asiat; oma persoona sekä lapsen suhtautuminen etäkontaktin käyttämiseen. Etäkontaktityöskentelyllä nähtiin paikkansa tilanteissa, joissa perheet ovat prosessin aikana kotona ja sen katsottiin sopivan erityisesti kuulumisten kertomiseen. Etäkontaktilla ei haluttu korvata kaikkea kasvokkain tapahtuvaa työskentelyä, vaan esimerkiksi ohjaukset, arviointi, erityisen ongelmallisten tai tunnepitoisten asioiden käsitteleminen tai keskusteluavun saaminen haluttiin mahdollistaa myös kasvokkain. Kontaktin ottamisen ajankohta koettiin merkityksellisenä kontaktin hyödyllisyyden kokemuksen näkökulmasta. Laitteiston ja sovelluksen käytettävyydessä ilmeni kehitettävää. Työntekijöiltä odotettiin etäkontaktityöskentelyssä etäkontaktiin perehdyttämistä, täsmällisyyttä, tiedonkulkua ja yhteisten pelisääntöjen sopimista etäkontaktityöskentelylle.