Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kertoa tavallisimmista synnytyskomplikaatioista, niiden riskitekijöistä ja hoidosta. Lisäksi tarkoituksena oli kertoa, miten kodinomaisuutta ja perhekeskeisyyttä on tuotu osaksi nykyaikaista sairaalasynnytystä ja miten perhehoitotyötä on kehitetty synnytysosastoilla. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa kokonaisuus, josta terveydenhuollon ammattilaiset sekä kotisynnytystä harkitseva äiti tai perhe löytävät selkeää ja näyttöön perustuvaa tietoa yleisimmistä synnytyskomplikaatioista, niiden riskitekijöistä sekä hoidosta.

Viimeisen sadan vuoden aikana synnyttäminen sekä raskaana olo ovat muuttuneet turvallisemmiksi. Tähän ovat liittyneet vahvasti äitiyshuollon kehitys, tätä kautta raskauden seuranta sekä ammatilaisten apu synnytyksessä. Suomessa äiti- ja lapsikuolleisuus on vähäistä, ja Suomi on pitkään lukeutunut näiden tilastojen kärkimaihin. 1900-luvun puolivälissä ammattiavun saaminen synnytyksiin lisääntyi, mutta vielä 42% synnytyksistä oli kotisynnytyksiä. Kuitenkin jo vuoteen 1962 mennessä synnytyksistä 96% tapahtui sairaalassa. 2000-luvulla kotisynnytysten määrä on alkanut uudelleen nousta. Vuonna 2008 suunniteltuja kotisynnytyksiä oli 8 ja vuonna 2017 luku oli 59.

Opinnäytetyön tulosten mukaan yleisimpiä synnytyskomplikaatioita ovat synnytysrepeämät ja näistä johtuvat infektiot, istukan kiinni jääminen, synnytysverenvuoto ja asfyksia. Komplikaatioriskiä nostavat monet äitiin, sikiöön ja istukkaan liittyvät tekijät. Synnytys kotona ja sairaalassa on niin kauan yhtä turvallista, kun synnytys etenee normaalisti. Haasteena kotioloissa vakavien tilanteiden tapahtuessa on lääkehoidon ja toimenpiteiden mahdoton toteutus, sillä silloin vaaditaan leikkausolosuhteet. Vakavat komplikaatiot voivat kuitenkin aiheuttaa lapsen vammautumisen tai jopa lapsen, äidin tai molempien menehtymisen.