Liikuntakerho osana perhekuntoutusta
Tölkkö, Katja (2019)
Tölkkö, Katja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052411847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052411847
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää perhekuntoutuksen asiakasperheille liikuntatoimintaa ja arvioida tällaisen toiminnan soveltuvuutta perhekuntoutusympäristöön. Opinnäytetyö toteutettiin SOS-Lapsikylä Vantaan perhekuntoutusyksikössä ja saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa muissakin SOS-Lapsikylän perhekuntoutusyksiköissä. Perhekuntoutus on lastensuojelun avohuollon tukitoimi, jonne ohjautuvien perheiden kohdalla huoli lasten hyvinvoinnista on suuri ja perhekuntoutuksen tavoitteena on turvata lapsen kasvuolosuhteet niin, että lapsi voi asua jatkossakin kotona. Perhekuntoutus on tavoitteellista ja muutokseen tähtäävää toimintaa, jolla pyritään parantamaan perheen sisäistä vuorovaikutusta, vahvistamaan kiintymyssuhdetta ja tukemaan vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Perheiden haasteet ovat yksilöllisiä ja ratkaisuja perheiden ongelmiin etsitään yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa.
Tutkimusten mukaan lasten arkiliikunta on vähentynyt. Lapset jakautuvat yhä selkeämmin niihin, jotka harrastavat tavoitteellisesti urheilua urheiluseuroissa ja niihin, jotka eivät juuri liiku. Liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi kuitenkin liikkua kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Lapsuudessa luodaan pohja elinikäisille liikuntatottumuksille. Perheiden viikoittaisen liikuntakerhon avulla oli tarkoitus lisätä vanhempien tietoa liikunnan merkityksestä niin lapsen kasvulle ja kehitykselle kuin koko perheen hyvinvoinnille. Lisäksi tarkoituksena oli tukea vanhempia tarjoamaan lapsille ikätasoon sopivaa liikunnallista tekemistä, lisätä vanhempien myönteisiä kasvatuskeinoja ja mahdollistaa yhteisiä ilon kokemuksia ja näin parantaa perheen vuorovaikutusta. Opinnäytetyön toteutuksen arvioinnissa hyödynnettiin toimintatutkimuksellista näkökulmaa. Liikuntakerhon soveltuvuutta perhekuntoutusympäristöön arvioitiin perhekuntoutuksen arjessa, raporteilla ja tiimeissä. Tarvittaessa toimintaa muutettiin paremmin sen hetkisten asiakasperheiden tarpeita vastaavaksi.
Liikuntakerho toteutettiin viikoittain lähikoululla, jossa käytössä olivat kaikki koulun liikuntavälineet. Liikuntakerhon suurimmaksi haasteeksi osoittautui se, että vanhemmat eivät itse halunneet siihen osallistua ja näin osa kerhon positiivisista vaikutuksista jäi saavuttamatta. Lapset kuitenkin kokivat kerhon mielekkääksi ja tulivat sinne aina innoissaan. Liikuntakerhossa lapset saivat purkaa energiaa ja harjoitella monenlaisia asioita yhdessä toisten kanssa. He pääsivät näyttämään taitojaan ja saivat positiivista palautetta ohjaajilta. Liikuntakerhossa tehtyjä havaintoja voitiin hyödyntää keskusteluissa vanhempien kanssa ja työskentelysuunnitelmia ja yhteenvetoja tehtäessä. Tässä opinnäytetyössä saatujen havaintojen perusteella voidaan todeta, että perheille suunnattu liikuntakerho sopi hyvin perhekuntoutuksessa käytettäväksi toiminnalliseksi menetelmäksi. Jotta kerhon kaikki positiiviset mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää tulisi jatkossa panostaa entistä enemmän siihen, että myös vanhemmat saataisiin osallistumaan kerhoon yhdessä lasten kanssa.
Tutkimusten mukaan lasten arkiliikunta on vähentynyt. Lapset jakautuvat yhä selkeämmin niihin, jotka harrastavat tavoitteellisesti urheilua urheiluseuroissa ja niihin, jotka eivät juuri liiku. Liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi kuitenkin liikkua kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Lapsuudessa luodaan pohja elinikäisille liikuntatottumuksille. Perheiden viikoittaisen liikuntakerhon avulla oli tarkoitus lisätä vanhempien tietoa liikunnan merkityksestä niin lapsen kasvulle ja kehitykselle kuin koko perheen hyvinvoinnille. Lisäksi tarkoituksena oli tukea vanhempia tarjoamaan lapsille ikätasoon sopivaa liikunnallista tekemistä, lisätä vanhempien myönteisiä kasvatuskeinoja ja mahdollistaa yhteisiä ilon kokemuksia ja näin parantaa perheen vuorovaikutusta. Opinnäytetyön toteutuksen arvioinnissa hyödynnettiin toimintatutkimuksellista näkökulmaa. Liikuntakerhon soveltuvuutta perhekuntoutusympäristöön arvioitiin perhekuntoutuksen arjessa, raporteilla ja tiimeissä. Tarvittaessa toimintaa muutettiin paremmin sen hetkisten asiakasperheiden tarpeita vastaavaksi.
Liikuntakerho toteutettiin viikoittain lähikoululla, jossa käytössä olivat kaikki koulun liikuntavälineet. Liikuntakerhon suurimmaksi haasteeksi osoittautui se, että vanhemmat eivät itse halunneet siihen osallistua ja näin osa kerhon positiivisista vaikutuksista jäi saavuttamatta. Lapset kuitenkin kokivat kerhon mielekkääksi ja tulivat sinne aina innoissaan. Liikuntakerhossa lapset saivat purkaa energiaa ja harjoitella monenlaisia asioita yhdessä toisten kanssa. He pääsivät näyttämään taitojaan ja saivat positiivista palautetta ohjaajilta. Liikuntakerhossa tehtyjä havaintoja voitiin hyödyntää keskusteluissa vanhempien kanssa ja työskentelysuunnitelmia ja yhteenvetoja tehtäessä. Tässä opinnäytetyössä saatujen havaintojen perusteella voidaan todeta, että perheille suunnattu liikuntakerho sopi hyvin perhekuntoutuksessa käytettäväksi toiminnalliseksi menetelmäksi. Jotta kerhon kaikki positiiviset mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää tulisi jatkossa panostaa entistä enemmän siihen, että myös vanhemmat saataisiin osallistumaan kerhoon yhdessä lasten kanssa.