Perheväkivaltaa kokeneen lapsen kohtaaminen turvakotityössä
Simolin, Marianne; Ylöstalo, Susanna (2019)
Simolin, Marianne
Ylöstalo, Susanna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913043
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913043
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia asioita kohtaamisessa tulee ottaa huomioon, kun työskennellään varhaiskasvatusikäisten perheväkivaltaa kokeneiden lasten kanssa turvakodissa. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut lisätä erityisesti väkivalta- ja kriisitilanteiden parissa työskentelevien ammattilaisten tietoutta lapsen kohtaamisen merkityksestä ja kuvata erilaisia tekijöitä, joita tulisi ottaa huomioon kohdattaessa perheväkivaltaa kokeneita lapsia. Tuloksia on selvitetty yhden tutkimuskysymyksen kautta: Mikä auttaa työntekijää kohtaamaan perheväkivaltaa kokeneita lapsia onnistuneesti turvakotityössä? Opinnäytetyön yhteistyökumppanina on toiminut Tampereen Ensi- ja turvakoti ry.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus.
Tiedonhankintamenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, johon on osallistunut neljä turvakotien työntekijää. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu perheväkivaltaa, väkivallan vaikutuksia, kriisejä, kohtaamista sekä turvakotityötä käsittelevästä teoriasta. Aineiston analysointi on toteutettu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Opinnäytetyössä keskeisimmäksi tutkimustulokseksi nousi työntekijän ammattitaito väkivaltaspesifisessä työssä sekä laaja-alainen ymmärrys kohtaamisen merkityksestä. Tämä piti sisällään työntekijän ammatillisuuden, väkivaltaspesifiseen työhön liittyvän erityisosaamisen, turvakodissa asumisen erityispiirteiden ymmärtämisen, lapsilähtöisyyden työskentelyssä sekä vanhemmuuden tukemisen.
Tutkimuksessa nousi esiin, että perheväkivaltaa kokeneen lapsen kohtaamisessa on otettava monia eri asioita huomioon. Tärkeinä asioina tuloksista nousi, että ammattitaitoinen työntekijä ei tuomitse lapsen vanhempia ja osoittaa lapselle, että kestää kuulla lasten kertomasta väkivallasta. Lisäksi tärkeinä asioina nousivat esiin työntekijän oma rauhallisuus työskentelyssä, työntekijän etukäteinen valmistautuminen lapsen tapaamisiin ja työntekijän oma läsnäolo kiireestä huolimatta. Tuloksista tuli esiin myös se, että lapsi pyritään kohtaamaan yksilönä. Lapsen ja vanhemman suhteen vahvistaminen nähtiin myös merkittävänä asiana. Lisäksi turvakodissa asumiseen liittyvät rutiinit lapsen arjessa koettiin tärkeiksi turvallisuutta lisääväksi tekijöiksi. Esiin nousi myös, että turvakodissa tehtävässä työssä lasten kanssa ennakoitavuus ja työntekijän johdonmukaisuus lisäsivät lapsen turvallisuuden kokemusta.
Jatkotutkimusaihe voisi olla esimerkiksi: Millä tavoin taataan tasa-arvoinen kohtaaminen eri kielisten lasten kanssa turvakotityössä?
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus.
Tiedonhankintamenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, johon on osallistunut neljä turvakotien työntekijää. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu perheväkivaltaa, väkivallan vaikutuksia, kriisejä, kohtaamista sekä turvakotityötä käsittelevästä teoriasta. Aineiston analysointi on toteutettu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Opinnäytetyössä keskeisimmäksi tutkimustulokseksi nousi työntekijän ammattitaito väkivaltaspesifisessä työssä sekä laaja-alainen ymmärrys kohtaamisen merkityksestä. Tämä piti sisällään työntekijän ammatillisuuden, väkivaltaspesifiseen työhön liittyvän erityisosaamisen, turvakodissa asumisen erityispiirteiden ymmärtämisen, lapsilähtöisyyden työskentelyssä sekä vanhemmuuden tukemisen.
Tutkimuksessa nousi esiin, että perheväkivaltaa kokeneen lapsen kohtaamisessa on otettava monia eri asioita huomioon. Tärkeinä asioina tuloksista nousi, että ammattitaitoinen työntekijä ei tuomitse lapsen vanhempia ja osoittaa lapselle, että kestää kuulla lasten kertomasta väkivallasta. Lisäksi tärkeinä asioina nousivat esiin työntekijän oma rauhallisuus työskentelyssä, työntekijän etukäteinen valmistautuminen lapsen tapaamisiin ja työntekijän oma läsnäolo kiireestä huolimatta. Tuloksista tuli esiin myös se, että lapsi pyritään kohtaamaan yksilönä. Lapsen ja vanhemman suhteen vahvistaminen nähtiin myös merkittävänä asiana. Lisäksi turvakodissa asumiseen liittyvät rutiinit lapsen arjessa koettiin tärkeiksi turvallisuutta lisääväksi tekijöiksi. Esiin nousi myös, että turvakodissa tehtävässä työssä lasten kanssa ennakoitavuus ja työntekijän johdonmukaisuus lisäsivät lapsen turvallisuuden kokemusta.
Jatkotutkimusaihe voisi olla esimerkiksi: Millä tavoin taataan tasa-arvoinen kohtaaminen eri kielisten lasten kanssa turvakotityössä?