Postoperatiivisen kivun arviointi ja sen kirjaaminen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää hyvät käytänteet kirurgisen potilaan postoperatiivisen kivun arvioimisessa ja kirjaamisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa, miten postoperatiivista kipua tulisi arvioida ja miten se tulisi kirjata. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksillä haettiin vastauksia siihen mitä asioita tulee huomioida leikkauksen jälkeisen kivun arvioinnissa ja mitä tulee huomioida leikkauksen jälkeisessä kivun kirjaamisessa.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin yleisesti kipua, sen luokittelua, kirurgisen potilaan kivunhoitoa sekä kivunhoitomuotoja. Tietoperustassa kuvattiin kirurgisen potilaan kivun arviointia ja postoperatiivisen kivun kirjaamista.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja sen aineisto kerättiin Finna, Medic, Cinahl ja ProQuest tietokannoista sekä manuaalisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä vuosina 2009-2019 julkaistuista julkaisuista. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kipumittarit koettiin hyödylliseksi apuvälineeksi kivun arvioimisessa. Käytetyimmät kipumittarit olivat VAS (visual analogue scale), NRS (numerical rating scale) ja VDS (verbal descriptos scale). Toinen henkilö voi kokea saman toimenpiteen aiheuttaman kivun eri voimakkuudella ja siihen vaikuttavat erinäiset taustatekijät. Kivun arvioinnin tulisi ensisijaisesti tapahtua kysymällä, koska se on luotettavinta potilaan itsearvioimana. Kivun arvioinnissa on huomioitava sekä lepo- että liikekipu, koska ihminen voi tuntea kipua levossa ja liikkeessä tai vain jommassakummassa. Kipua tulisi mitata säännöllisesti sekä tarvittaessa, koska myös mahdollisen kivunhoidon vaikuttavuutta on mitattava. Tärkeä osa kivun arviointia oli henkilökunnan osaaminen, johon vaikuttavat perehdytys sekä ajantasaiset ohjeistukset. Kivun kirjaamisen tulisi olla kokonaisuudessaan hyvää ja yhtenäistä, jotta tiedetään hoidon vaikuttavuus ja potilaan tyytyväisyys hoitoon. Kivun kirjaamisen tulisi olla säännöllistä ja siitä tulisi selkeästi ilmetä mitä päätöksiä on tehty hoitoon liittyen, mitä toimenpiteitä on suunniteltu ja mitä toteutettu. Lisäksi tulisi ainakin kerran työvuoron aikana kirjata selkeä kuvaus potilaan kivusta, sen sijainnista, voimakkuudesta ja laadusta.

Tämän opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että kivun arvioinnissa tärkeimmiksi asioiksi nousi kipumittarit, kivun arvioinnin säännöllisyys ja potilaan oman arvion tärkeys. Lisäksi kävi ilmi, että kivun kirjaamisessa on vielä paljon kehitettävää. Näihin tuloksiin pohjautuen voisi jatkotutkimuksena kehittää kriteeristön kivun kirjaamiseen. Lisäksi pohdinnasta nousi esiin idea, että onko henkilökunnan perehdytys ja ohjeistukset riittävät koskien kivun arviointia ja voisiko niitä kehittää.