In situ -bioremediaation mallinnus pilot-mittakaavassa
Talvenmäki, Harri (2010)
Talvenmäki, Harri
Lahden ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101813783
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101813783
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee kemiallisen hapettimen, surfaktanttina käytettävän syklodekstriinin sekä ravinnelisäysten avulla tehostettua diesel-saastuneen maan biologista kunnostusta. Pilot-mittakaavan mallinnuksessa käytettiin kunnostettavalta varikkoalueelta kaivettua maata, jonka diesel-pitoisuus kokeen lähtötilanteessa oli noin 13 000 mg/kg.
Mallinnus tehtiin Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella. Kokeessa pyrittiin selvittämään eri biostimulointikäsittelyjen vaikutusta mikrobitoimintaan sekä öljyhiilivetypitoisuuksien vähenemiseen. Kokeen toivottiin tuottavan tietoa nesteen kierrätyksestä kohdemaassa, käytettävien kemikaalien optimaalisista annostuksista sekä niiden säilymisestä kierrätettävissä liuoksissa.
Koe kesti viisi kuukautta, ja näytteet otettiin kerran kuukaudessa. Näytteiden öljypitoisuudet analysoitiin kaasukromatografisesti ja mikrobimäärä laskettiin 1/5TGY-maljoilta. Sekä maan että poistonesteiden pH-arvoja seurattiin kokeen keston ajan.
Syklodekstriinin havaittiin lisäävän mikrobien määrää, lukuun ottamatta tilanteita, joissa kasvua rajoitti jokin muu tekijä. Kahdessa syklodekstriini-käsittelyssä öljyhiilivetypitoisuudet putosivat neljän kuukauden aikana noin 64 %, kontrollikäsittelyssä 55 % ja kahdessa surfaktantittomassa ravinnekäsittelyssä noin 38 %. Hapettimena käytetyn vetyperoksidin ei todettu valitulla pitoisuudella lisäävän merkittävästi hajoamistehokkuutta, mutta se ei myöskään näyttänyt rajoittavan mikrobien kasvua. Pelkkä nesteen kierrättäminen oli tehokas tapa pienentää hiilivetypitoisuuksia tiettyyn rajaan asti. Kaikilla testatuilla metodeilla puhdistusprosessi lakkasi etenemästä neljän kuukauden jälkeen mahdollisesti raskaampien fraktioiden huonon saatavuuden takia.
Mallinnus tehtiin Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella. Kokeessa pyrittiin selvittämään eri biostimulointikäsittelyjen vaikutusta mikrobitoimintaan sekä öljyhiilivetypitoisuuksien vähenemiseen. Kokeen toivottiin tuottavan tietoa nesteen kierrätyksestä kohdemaassa, käytettävien kemikaalien optimaalisista annostuksista sekä niiden säilymisestä kierrätettävissä liuoksissa.
Koe kesti viisi kuukautta, ja näytteet otettiin kerran kuukaudessa. Näytteiden öljypitoisuudet analysoitiin kaasukromatografisesti ja mikrobimäärä laskettiin 1/5TGY-maljoilta. Sekä maan että poistonesteiden pH-arvoja seurattiin kokeen keston ajan.
Syklodekstriinin havaittiin lisäävän mikrobien määrää, lukuun ottamatta tilanteita, joissa kasvua rajoitti jokin muu tekijä. Kahdessa syklodekstriini-käsittelyssä öljyhiilivetypitoisuudet putosivat neljän kuukauden aikana noin 64 %, kontrollikäsittelyssä 55 % ja kahdessa surfaktantittomassa ravinnekäsittelyssä noin 38 %. Hapettimena käytetyn vetyperoksidin ei todettu valitulla pitoisuudella lisäävän merkittävästi hajoamistehokkuutta, mutta se ei myöskään näyttänyt rajoittavan mikrobien kasvua. Pelkkä nesteen kierrättäminen oli tehokas tapa pienentää hiilivetypitoisuuksia tiettyyn rajaan asti. Kaikilla testatuilla metodeilla puhdistusprosessi lakkasi etenemästä neljän kuukauden jälkeen mahdollisesti raskaampien fraktioiden huonon saatavuuden takia.