IHMINEN IHMISELLE : Romanin kokemuksia hoitotyöntekijän kohtaamisesta
Palosaari, Tarja; Tigerstedt, Tarja (2009)
Palosaari, Tarja
Tigerstedt, Tarja
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102513929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102513929
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoite oli kuvata romanin omia henkilökohtaisia kokemuksia hoitotyöntekijän kohtaamisesta.
Tarkoituksena oli kehittää hoitotyöntekijän kulttuurista kompetenssia hoitotyössä ja ymmärtää romanikulttuurin
erityispiirteitä. Tarkoituksena oli myös edistää yhdenvertaisen vuorovaikutuksen toteutumista hoitotyössä ja vahvistaa
omaa ammatillista osaamista, sekä koota romanien kokemusten pohjalta mahdollisia hoitotyön kehittämisehdotuksia.
Opinnäytetyömme toimeksiantaja oli Pohjois-Suomen romaniasiainneuvottelukunta. Ohjaaja toimeksiantajan
puolelta oli Oulun lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston romaniasiainsuunnittelija Henna Huttu.
Opinnäyteyömme aineistoa olivat kahden romanin kertomat tarinat, narratiivit, kohtaamisen kokemuksista hoitotyöntekijän
kanssa. Lähestyimme aineistoa kuvailevan fenomenologisen lähestymistavan kautta, joka pyrkii tavoittamaan
kokemuksia sellaisenaan. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla. Haastateltavat olivat Pohjois-
Suomessa asuvia 20-40 -vuotiaita romaneja. Nauhoitimme ja litteroimme tarinat. Analysoimme aineiston induktiivisella
sisällönanalyysilla. Emme pyrkineet yleistämään, vaan ymmärtämään romanin kertomien tarinoiden kautta
hänen merkitysmaailmaansa juuri kohtaamisen hetkellä. Halusimme edistää yhdenvertaisuuden toteutumista
hoitotyön arjessa.
Tulosten mukaan hoitotyöntekijä tunsi huonosti romanikulttuurin erityispiirteitä. Kulttuuritieto puuttui kokonaan
tai sitä ei huomioitu tai ei haluttu huomioida kohtaamisessa. Romanit kokivat että hoitotyöntekijän romanikulttuurin
tuntemus on tärkeää, mutta se ei ole ainoa edellytys yhdenvertaiselle kohtaamiselle. Tärkeimpänä asiana
romanit kokivat hoitotyöntekijän kyselevän ja avoimen suhtautumisen heihin ja heidän kulttuuriinsa sekä romanin
kohtaamisen ihmisenä. Kohtaamisen kokemuksissa tunteilla oli tärkeä merkitys. Hoitotyöntekijän huonot käytöstavat,
puhumattomuus ja kiire, koettiin esteeksi yhdenvertaiselle vuorovaikutukselle. Romani koki hyvänä hoitotyöntekijän
kosketuksen ja lohdutuksen. Syrjintää sanana ei esiintynyt kohtaamisen kokemuksissa. Hoitotyöntekijän
eettinen toiminta oli puutteellista.
Opinnäyteyömme hyöty hoitotyöhön on arjen hoitotyön kohtaamisten uusi tarkastelu, kun kaksi erilaista ihmistä
ja kulttuuria kohtaavat. Jatkotutkimusaiheina voisi selvittää, miten hoitotyöntekijä kokee romanin kohtaamisen
hoitotyössä, tai miten hoitotyöntekijä voisi kehittää eettistä ammattiosaamistaan. Hoitotyön koulutus voi hyötyä
opinnäytetyöstä painottamalla kulttuurista hoitotyötä opetuksessaan.
Tarkoituksena oli kehittää hoitotyöntekijän kulttuurista kompetenssia hoitotyössä ja ymmärtää romanikulttuurin
erityispiirteitä. Tarkoituksena oli myös edistää yhdenvertaisen vuorovaikutuksen toteutumista hoitotyössä ja vahvistaa
omaa ammatillista osaamista, sekä koota romanien kokemusten pohjalta mahdollisia hoitotyön kehittämisehdotuksia.
Opinnäytetyömme toimeksiantaja oli Pohjois-Suomen romaniasiainneuvottelukunta. Ohjaaja toimeksiantajan
puolelta oli Oulun lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston romaniasiainsuunnittelija Henna Huttu.
Opinnäyteyömme aineistoa olivat kahden romanin kertomat tarinat, narratiivit, kohtaamisen kokemuksista hoitotyöntekijän
kanssa. Lähestyimme aineistoa kuvailevan fenomenologisen lähestymistavan kautta, joka pyrkii tavoittamaan
kokemuksia sellaisenaan. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla. Haastateltavat olivat Pohjois-
Suomessa asuvia 20-40 -vuotiaita romaneja. Nauhoitimme ja litteroimme tarinat. Analysoimme aineiston induktiivisella
sisällönanalyysilla. Emme pyrkineet yleistämään, vaan ymmärtämään romanin kertomien tarinoiden kautta
hänen merkitysmaailmaansa juuri kohtaamisen hetkellä. Halusimme edistää yhdenvertaisuuden toteutumista
hoitotyön arjessa.
Tulosten mukaan hoitotyöntekijä tunsi huonosti romanikulttuurin erityispiirteitä. Kulttuuritieto puuttui kokonaan
tai sitä ei huomioitu tai ei haluttu huomioida kohtaamisessa. Romanit kokivat että hoitotyöntekijän romanikulttuurin
tuntemus on tärkeää, mutta se ei ole ainoa edellytys yhdenvertaiselle kohtaamiselle. Tärkeimpänä asiana
romanit kokivat hoitotyöntekijän kyselevän ja avoimen suhtautumisen heihin ja heidän kulttuuriinsa sekä romanin
kohtaamisen ihmisenä. Kohtaamisen kokemuksissa tunteilla oli tärkeä merkitys. Hoitotyöntekijän huonot käytöstavat,
puhumattomuus ja kiire, koettiin esteeksi yhdenvertaiselle vuorovaikutukselle. Romani koki hyvänä hoitotyöntekijän
kosketuksen ja lohdutuksen. Syrjintää sanana ei esiintynyt kohtaamisen kokemuksissa. Hoitotyöntekijän
eettinen toiminta oli puutteellista.
Opinnäyteyömme hyöty hoitotyöhön on arjen hoitotyön kohtaamisten uusi tarkastelu, kun kaksi erilaista ihmistä
ja kulttuuria kohtaavat. Jatkotutkimusaiheina voisi selvittää, miten hoitotyöntekijä kokee romanin kohtaamisen
hoitotyössä, tai miten hoitotyöntekijä voisi kehittää eettistä ammattiosaamistaan. Hoitotyön koulutus voi hyötyä
opinnäytetyöstä painottamalla kulttuurista hoitotyötä opetuksessaan.