Potilaan ohjaus : - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus sisätautipotilaan ja hoitajan näkökulmasta
Valtonen, Jaana (2010)
Valtonen, Jaana
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010091212974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010091212974
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää aikuisten sisätautipotilaiden ja sisätautiosastolla tai -poliklinikalla työskentelevien hoitajien ohjauskokemuksia sairaalassa. Hoitajilla tässä työssä tarkoitettiin sairaanhoitajia, röntgenhoitajia, laboratoriohoitajia ja fysioterapeutteja. Tavoitteena oli selvittää, millaisia hyviä asioita potilaan ohjaus piti sisällään sekä millaisia epäkohtia siitä ilmeni.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku suoritettiin tammikuussa 2010 tietokannoista Aleksi, Arto ja Linda. Hakusanoina käytettiin potila? ja ohjau?, ja haku rajattiin vuosiin 2007–2009. Lopullisen aineiston työhön muodosti kahdeksan tutkimusta, joista kaksi oli väitöskirjaa, viisi pro gradu tutkimusta ja yksi artikkeli.
Potilaan ohjaus on käytännön hoitotyön arkipäivää. Se on konteksti- ja henkilösidonnainen ilmiö, jonka tavoitteena on edistää potilaan terveyttä. Ohjaustilanteessa sairaanhoitajalta edellytetään vuorovaikutustaitoja, perehtymistä ohjattavan tilanteeseen ja kykyä arvioida potilaan oppimista ja itseään ohjaajana. Lisäksi sairaanhoitajalta vaaditaan kykyä ohjauksen filosofiseen ja eettiseen pohdintaan.
Potilaan ohjauksen käytännönläheisyys, suullisten ja kirjallisten ohjeiden yhdistelmä ja ohjeiden kertaaminen, olivat potilaiden kokemusten mukaan paras ohjausmenetelmä. Elintapoihin liittyvään ohjaukseen oltiin pääosin tyytyväisiä. Vaikka ohjaustilanteessa usein hoitaja esitti enemmän kysymyksiä, oli potilailla kokemus, että heille annettiin riittävä mahdollisuus kysymysten esittämiseen. Tulosten mukaan onnistunut ohjaus korreloi paranemista. Työn keskeisistä tuloksista kävi ilmi, että hoitajien tiedot ohjattavasta asiasta ja siihen liittyvästä lääkehoidosta olivat osin puutteellisia. Myöskään potilaiden saama emotionaalinen tuki ei ollut riittävää. Eri ohjausmenetelmien käyttö ja hallinta oli melko vähäistä. Tieteellistä tietoa ei juurikaan käytetty ohjauksen perustana, vaan tiedot saatiin pääasiassa työkokemuksesta.
Tuloksista voidaan päätellä, että potilaan ohjaus sisältää sekä hyviä tekijöitä että epäkohtia. Syinä epäkohtiin voidaan nähdä ajan puute, tutkitun tiedon vähäinen käyttö käytännön hoitotyössä sekä ohjaajan ja ohjattavan yhteistyön vähäisyys ohjauksen suunnittelussa. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan aiheen tarkastelua omaisten näkökulmasta ja aiheen tarkastelua avoterveydenhuollossa, eri ohjausmenetelmien tutkimista sekä ohjauksessa ilmenneiden puutteiden tutkimista. Tuloksia voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä, erityisesti erikoissairaanhoidossa sekä hoitoalan koulutuksessa.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku suoritettiin tammikuussa 2010 tietokannoista Aleksi, Arto ja Linda. Hakusanoina käytettiin potila? ja ohjau?, ja haku rajattiin vuosiin 2007–2009. Lopullisen aineiston työhön muodosti kahdeksan tutkimusta, joista kaksi oli väitöskirjaa, viisi pro gradu tutkimusta ja yksi artikkeli.
Potilaan ohjaus on käytännön hoitotyön arkipäivää. Se on konteksti- ja henkilösidonnainen ilmiö, jonka tavoitteena on edistää potilaan terveyttä. Ohjaustilanteessa sairaanhoitajalta edellytetään vuorovaikutustaitoja, perehtymistä ohjattavan tilanteeseen ja kykyä arvioida potilaan oppimista ja itseään ohjaajana. Lisäksi sairaanhoitajalta vaaditaan kykyä ohjauksen filosofiseen ja eettiseen pohdintaan.
Potilaan ohjauksen käytännönläheisyys, suullisten ja kirjallisten ohjeiden yhdistelmä ja ohjeiden kertaaminen, olivat potilaiden kokemusten mukaan paras ohjausmenetelmä. Elintapoihin liittyvään ohjaukseen oltiin pääosin tyytyväisiä. Vaikka ohjaustilanteessa usein hoitaja esitti enemmän kysymyksiä, oli potilailla kokemus, että heille annettiin riittävä mahdollisuus kysymysten esittämiseen. Tulosten mukaan onnistunut ohjaus korreloi paranemista. Työn keskeisistä tuloksista kävi ilmi, että hoitajien tiedot ohjattavasta asiasta ja siihen liittyvästä lääkehoidosta olivat osin puutteellisia. Myöskään potilaiden saama emotionaalinen tuki ei ollut riittävää. Eri ohjausmenetelmien käyttö ja hallinta oli melko vähäistä. Tieteellistä tietoa ei juurikaan käytetty ohjauksen perustana, vaan tiedot saatiin pääasiassa työkokemuksesta.
Tuloksista voidaan päätellä, että potilaan ohjaus sisältää sekä hyviä tekijöitä että epäkohtia. Syinä epäkohtiin voidaan nähdä ajan puute, tutkitun tiedon vähäinen käyttö käytännön hoitotyössä sekä ohjaajan ja ohjattavan yhteistyön vähäisyys ohjauksen suunnittelussa. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan aiheen tarkastelua omaisten näkökulmasta ja aiheen tarkastelua avoterveydenhuollossa, eri ohjausmenetelmien tutkimista sekä ohjauksessa ilmenneiden puutteiden tutkimista. Tuloksia voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä, erityisesti erikoissairaanhoidossa sekä hoitoalan koulutuksessa.