Maatalousluonnon monimuotoisuus : luonnon monimuotoisuuskartoitus : Koulutuskeskus Salpauksen opetusmaatila
Uusi-Laurila, Mari (2010)
Uusi-Laurila, Mari
Lahden ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102914026
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010102914026
Tiivistelmä
Opinnäytteen aihe on maatalousluonnon monimuotoisuus, siihen liittyvät keskeiset sopimukset ja tukipoliittiset linjaukset sekä erilaisten viljelytoimien ja tuotantomuotojen vaikutus. Tämän työn keskeinen osa oli luonnon monimuotoisuuskartoituksen tekeminen Koulutuskeskus Salpauksen opetusmaatilalle.
Tutkimuksessa havaittiin, että viljelymenetelmät, tuotantosuunta, tuotannon tehokkuus ja maataloustuen linjaukset (tärkeimpänä ympäristötuki) ovat keskeisiä maaseutuluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Maastokartoituksessa ilmeni, ettei ko. opetusmaatilan alueella sijaitse valtakunnallisesti tai edes alueellisesti merkittäviä luonnon monimuotoisuuskohteita. Alueellisesti merkittävä luontoarvo on oppilaitoksen ja Päijänteen väliin jäävällä harjulla, joka on pohjavesialuetta. Tilalla ei ole luonnon laitumia, hakamaita, ahoja, katajalaitumia tai muita perinnebiotooppeja. Opetusmaatilan maat ovat hyvin hoidettuja, ja niiden kasvukunto ja viljavuus on erinomainen. Tilalta löytyy kohteita, jotka voidaan määritellä luonnon monimuotoisuuskohteiksi. Näissäkin kohteissa (kuten avoimissa valtaojanpientareissa) lajisto on melko yksipuolista ravinteikkalla mailla viihtyvistä kookkaista ja varjostavista lajeista johtuen.
Maastokartoituksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että opetusmaatilan peltojen viljavuus sekä luontainen että lannoitteiden käytöstä johtuva ja torjunta-aineiden tehokas käyttö ovat vähentäneet monimuotoisuutta. Tilan kokonaisuutta ajatellen yksipuolistava tekijä on myös viljeltävien kasvilajien suhteellisen pieni vaihtelu ja maidontuotantoon keskittynyt kotieläintuotanto.
Tilan monimuotoisuuskohteiden hoitoa tehostamalla voidaan lajirunsautta todennäköisesti lisätä (esim. niitto, harvennus, leveämmät suojakaistat), mutta ei ole tarkoituksen mukaista yrittää köyhdyttää hyviä maita. Keinotekoisia perinnebiotooppeja ei maille kannata yrittää perustaa. Viljelykasvien lajivalikoiman kasvattaminen olisi opetuksenkin kannalta parempi vaihtoehto tilan maiden parempaan hyödyntämiseen ja agrobiodiversiteetin rikastuttamiseen.
Tutkimuksessa havaittiin, että viljelymenetelmät, tuotantosuunta, tuotannon tehokkuus ja maataloustuen linjaukset (tärkeimpänä ympäristötuki) ovat keskeisiä maaseutuluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Maastokartoituksessa ilmeni, ettei ko. opetusmaatilan alueella sijaitse valtakunnallisesti tai edes alueellisesti merkittäviä luonnon monimuotoisuuskohteita. Alueellisesti merkittävä luontoarvo on oppilaitoksen ja Päijänteen väliin jäävällä harjulla, joka on pohjavesialuetta. Tilalla ei ole luonnon laitumia, hakamaita, ahoja, katajalaitumia tai muita perinnebiotooppeja. Opetusmaatilan maat ovat hyvin hoidettuja, ja niiden kasvukunto ja viljavuus on erinomainen. Tilalta löytyy kohteita, jotka voidaan määritellä luonnon monimuotoisuuskohteiksi. Näissäkin kohteissa (kuten avoimissa valtaojanpientareissa) lajisto on melko yksipuolista ravinteikkalla mailla viihtyvistä kookkaista ja varjostavista lajeista johtuen.
Maastokartoituksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että opetusmaatilan peltojen viljavuus sekä luontainen että lannoitteiden käytöstä johtuva ja torjunta-aineiden tehokas käyttö ovat vähentäneet monimuotoisuutta. Tilan kokonaisuutta ajatellen yksipuolistava tekijä on myös viljeltävien kasvilajien suhteellisen pieni vaihtelu ja maidontuotantoon keskittynyt kotieläintuotanto.
Tilan monimuotoisuuskohteiden hoitoa tehostamalla voidaan lajirunsautta todennäköisesti lisätä (esim. niitto, harvennus, leveämmät suojakaistat), mutta ei ole tarkoituksen mukaista yrittää köyhdyttää hyviä maita. Keinotekoisia perinnebiotooppeja ei maille kannata yrittää perustaa. Viljelykasvien lajivalikoiman kasvattaminen olisi opetuksenkin kannalta parempi vaihtoehto tilan maiden parempaan hyödyntämiseen ja agrobiodiversiteetin rikastuttamiseen.