Home care clients’ medication guidance according to pharmacists and home care nurses
Heinonen, Anni; Kosinova, Ekaterina (2010)
Heinonen, Anni
Kosinova, Ekaterina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101513747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101513747
Tiivistelmä
Lääkkeitä säännöllisesti käyttävät vanhukset kuluttavat Suomessa suurimman osan kotihoidon palveluista. Lain mukaan terveydenhuollon ammattilaisten tulee antaa lääkeohjausta lääkkeitä käyttäville asiakkaille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka Espoon alueen farmaseutit ja kotihoidon sairaanhoitajat ymmärtävät kotihoidon asiakkaiden lääkeohjauksen.
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kolmea (N=3) sairaanhoitajaa Espoon alueelta ja neljää (N=4) Tapiolan apteekin farmaseuttia. Nauhoitetut haastattelut on toteutettu huhtikuussa 2010. Aineisto on luokiteltu käyttämällä kvalitatiivis- deduktiivista sisällönanalyysiä.
Haastateltavat kuvailivat omia käsityksiään lääkeohjauksesta ja sen merkityksestä omalla terveydenhuollon alallaan. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että lääkeohjaus on tarpeellista kotihoidossa, mutta sitä ei tarjota tarpeeksi tehokkaasti. Tähän on useita syitä: 1)farmaseuttien ja sairaanhoitajien välillä ei ole kunnollista yhteistyötä, 2) sairaanhoitajilla ei välttämättä ole viimeisintä lääketietämystä, 3) kaikki kotihoidon asiakkaat eivät pysty vastaanottamaan annettua lääkeohjausta ja 4) farmaseutit eivät tapaa kotihoidon asiakkaita kasvotusten. Hoitajien kokemuksen ja tiedon yhdistäminen farmaseuttien lääkkeitä koskevaan ammattitaitoon parantaisi lääkeohjausprosessia.
Tutkimuksen johtopäätösten mukaan sairaanhoitajat antavat suurimman osan lääkeohjauksesta, koska he ovat kotihoidon potilaiden lähimmät terveydenhuollon ammattilaiset. Farmaseuteille lääkeohjauksen tarjoaminen on haastavampaa, koska he eivät tapaa asiakkaita päivittäin. Tutkimus osoitti, että entistä tehokkaampi ja tiiviimpi yhteistyö sairaanhoitajien ja farmaseuttien välillä parantaisi asiakkaille annetun lääkeohjauksen laatua. Myös sairaanhoitajille annettu lääkekoulutus edistäisi asiakkaiden lääkeohjausprosessia. Tämä opinnäytetyö on tehty tutkittujen tahojen hyödynnettäväksi, jotta he voisivat kehittää ja uudelleenorganisoida tämänhetkistä lääkeohjausprosessia.
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kolmea (N=3) sairaanhoitajaa Espoon alueelta ja neljää (N=4) Tapiolan apteekin farmaseuttia. Nauhoitetut haastattelut on toteutettu huhtikuussa 2010. Aineisto on luokiteltu käyttämällä kvalitatiivis- deduktiivista sisällönanalyysiä.
Haastateltavat kuvailivat omia käsityksiään lääkeohjauksesta ja sen merkityksestä omalla terveydenhuollon alallaan. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että lääkeohjaus on tarpeellista kotihoidossa, mutta sitä ei tarjota tarpeeksi tehokkaasti. Tähän on useita syitä: 1)farmaseuttien ja sairaanhoitajien välillä ei ole kunnollista yhteistyötä, 2) sairaanhoitajilla ei välttämättä ole viimeisintä lääketietämystä, 3) kaikki kotihoidon asiakkaat eivät pysty vastaanottamaan annettua lääkeohjausta ja 4) farmaseutit eivät tapaa kotihoidon asiakkaita kasvotusten. Hoitajien kokemuksen ja tiedon yhdistäminen farmaseuttien lääkkeitä koskevaan ammattitaitoon parantaisi lääkeohjausprosessia.
Tutkimuksen johtopäätösten mukaan sairaanhoitajat antavat suurimman osan lääkeohjauksesta, koska he ovat kotihoidon potilaiden lähimmät terveydenhuollon ammattilaiset. Farmaseuteille lääkeohjauksen tarjoaminen on haastavampaa, koska he eivät tapaa asiakkaita päivittäin. Tutkimus osoitti, että entistä tehokkaampi ja tiiviimpi yhteistyö sairaanhoitajien ja farmaseuttien välillä parantaisi asiakkaille annetun lääkeohjauksen laatua. Myös sairaanhoitajille annettu lääkekoulutus edistäisi asiakkaiden lääkeohjausprosessia. Tämä opinnäytetyö on tehty tutkittujen tahojen hyödynnettäväksi, jotta he voisivat kehittää ja uudelleenorganisoida tämänhetkistä lääkeohjausprosessia.