Alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen

Abstract

Opinnäytetyömme aiheena oli alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri muuttujien (aika, syke ja laktaatti) avulla, mikä vaikutus eri kuormitustasoilla tehdyillä verryttelyillä on sprinttihiihtosuoritukseen. Tarkoituksena tutkimuksessa oli tuoda tietoa sprinttihiihtovalmennukseen, millaisilla kuormitustasoilla tulisi verrytellä ennen kilpailua ja sen aikana. Tutkimuksemme oli muodoltaan määrällinen. Saimme toimeksiannon opinnäytetyöllemme Vuokatin Urheiluopistolta. Kohdehenkilöt mittauksiimme saimme Sotkamon Urheilulukiosta. Kohderyhmässä oli seitsemän miespuolista hiihtäjää. Suoritimme kaksipäiväiset testit toukokuussa 2008 Vuokatin hiihtoputkessa ja testeissä käytettiin kahta erilaista verryttelykokonaisuutta, kovempaa kuormitusta sisältävä (verryttely A) ja kevyempää kuormitusta (verryttely B). Molemmat verryttelykokonaisuudet sisälsivät kaksi vetoa, joten koehenkilöille tuli yhteensä neljä sprinttihiihtosuoritusta, pituudeltaan rata oli 1100 metriä. Työssämme vertailimme pääasiassa kahta eri verryttelyä toisiinsa ja miten muuttujat (aika, syke, laktaatti) vaihtelivat verryttelyn kuormittavuuden mukaan. Keräsimme tietoja käsiajanotolla, sykemittareilla ja laktaattinäytteillä. Tuloksien tarkastelussa ilmeni, että kuormittavamman alkuverryttelyn jälkeen suorituskyky oli parempi kuin kevyemmin kuormittavassa. Kovan alkuverryttelyn myötä elimistö oli valmiimpi ja mahdollisti kovemman alkukiihdytyksen (100m). Laktaattiarvoilla on yhteys vetojen keskiarvoaikoihin, sillä mitä parempi aika on ollut suorituksessa, sitä alhaisempi on ollut koko ryhmän laktaattiarvo. Kuormittavampi verryttely nosti vedon aikaista maksimisykettä korkeammaksi kuin kevyessä ja näin antoi elimistöstä tehoja paremmin käyttöön.

The goal of this thesis was to find out what effects different levels of strain in warm-ups had on sprint performance. There were different variables like heartbeat and lactic acid in tests. The purpose was to produce information for sprint coaching on what levels of strain athletes should use when warming up before and between the heats. The analysis was quantitative. This thesis was commissioned by Vuokatti Sport Institute. The test group consisted of seven male skiers, all from Sotkamo high school that specialises in sports. The two-day tests were made in May 2008 in Vuokatti ski tunnel. There were two sets of warm-ups, and the first warm-up (warm-up A) included harder strain and the second one (warm-up B) lighter strain. Thus, every test subject had four sprint performances in a 1100-meterlong track. The different warm-ups were compared with each other and it was noted how the variables alternated. The test data was collected using timing, heart rate monitors and lactic acid samples. The main results showed that after warm-up A the performance was better than after warm-up B and that before the first heat the body was readier to accelerate (the first 100 meters) after warm-up A than warm-up B. The lactic acid values were related to the average heat times of the whole group. The better the average time was in a heat, the lower was the average lactic acid value of the group. The maximum heart rate was higher after warm-up A allowing more intensity to the sprint performance.