Vuoroasuminen lainsäädäntöön
Aaltonen, Heli (2019)
Aaltonen, Heli
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061016404
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061016404
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia lainsäädäntöön on tulossa vuoroasumiseen liittyen sekä millaisia vaikutuksia vuoroasumisella on niin juridisesti kuin lääketieteellisesti. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) on astunut voimaan jo yli 35 vuotta sitten, joten lain uudistaminen on tarpeellinen, jotta laki saadaan vastaamaan paremmin nykyistä yhteiskuntaa ja perhemuotoja. Uudistettu lainsäädäntö on astumassa voimaan 1.12.2019.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka. Oikeusdogmatiikka tutkii oikeusjärjestykseen kuuluvia sääntöjä ja systematisoi voimassa olevaa oikeutta. Opinnäytetyön lähteenä on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, kuten lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, lastensuojelulakia sekä lain esitöitä. Suomen oikeusjärjestykseen vaikuttavat olennaisesti myös kansainväliset sopimukset, joten opinnäytetyössä lähteenä on käytetty YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Apuna lain tulkitsemisessa on käytetty oikeuskirjallisuutta. Opinnäytetyön ollessa lapsioikeuteen liittyvä, on tarpeen ollut käyttää lähteenä myös eri alojen, kuten terveydenalan, asiantuntijoiden lausuntoja.
Opinnäytetyön keskeinen lähde on hallituksen esitys 88/2018. Kyseisessä hallituksen esityksessä on ehdotettu useita muutoksia lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Yksi muutos koskee vuoroasumista. Vuoroasuminen ei ole uusi käsite, mutta sitä ei ole aikaisemmin tunnettu lainsäädännössä. Vuoroasuminen on toteutettu tähän asti laajalla tapaamisoikeudella, mutta 1.12.2019 voimaan astuvassa lainsäädännössä on säädetty erikseen vuoroasumisesta.
Lain esitöissä käytetään usein oikeusvertailua eli vertaillaan yhden tai useamman eri maan lainsäädäntöä Suomen lainsäädäntöön. Opinnäytetyössä oikeusdogmatiikan ohella tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusvertailua ja tarkastellaan, kuinka vuoroasumisesta on säädetty Norjan ja Ruotsin lainsäädännöissä.
Opinnäytetyössä käytetyn aineiston perusteella voidaan todeta vuoroasumisen olevan hyvä asumisjärjestely, silloin kun tietyt edellytykset täyttyvät. Yksi tärkeä edellytys vuoroasumisen onnistumiseksi on vanhempien välinen yhteistyö. Vuoroasumista mietittäessä on otettava huomioon muun muassa lapsen ikä ja päätös vuoroasumisesta on tehtävä aina lapsen edun mukaisesti.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka. Oikeusdogmatiikka tutkii oikeusjärjestykseen kuuluvia sääntöjä ja systematisoi voimassa olevaa oikeutta. Opinnäytetyön lähteenä on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, kuten lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, lastensuojelulakia sekä lain esitöitä. Suomen oikeusjärjestykseen vaikuttavat olennaisesti myös kansainväliset sopimukset, joten opinnäytetyössä lähteenä on käytetty YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Apuna lain tulkitsemisessa on käytetty oikeuskirjallisuutta. Opinnäytetyön ollessa lapsioikeuteen liittyvä, on tarpeen ollut käyttää lähteenä myös eri alojen, kuten terveydenalan, asiantuntijoiden lausuntoja.
Opinnäytetyön keskeinen lähde on hallituksen esitys 88/2018. Kyseisessä hallituksen esityksessä on ehdotettu useita muutoksia lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Yksi muutos koskee vuoroasumista. Vuoroasuminen ei ole uusi käsite, mutta sitä ei ole aikaisemmin tunnettu lainsäädännössä. Vuoroasuminen on toteutettu tähän asti laajalla tapaamisoikeudella, mutta 1.12.2019 voimaan astuvassa lainsäädännössä on säädetty erikseen vuoroasumisesta.
Lain esitöissä käytetään usein oikeusvertailua eli vertaillaan yhden tai useamman eri maan lainsäädäntöä Suomen lainsäädäntöön. Opinnäytetyössä oikeusdogmatiikan ohella tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusvertailua ja tarkastellaan, kuinka vuoroasumisesta on säädetty Norjan ja Ruotsin lainsäädännöissä.
Opinnäytetyössä käytetyn aineiston perusteella voidaan todeta vuoroasumisen olevan hyvä asumisjärjestely, silloin kun tietyt edellytykset täyttyvät. Yksi tärkeä edellytys vuoroasumisen onnistumiseksi on vanhempien välinen yhteistyö. Vuoroasumista mietittäessä on otettava huomioon muun muassa lapsen ikä ja päätös vuoroasumisesta on tehtävä aina lapsen edun mukaisesti.