Vapaa-ajasta voimaa – Ikääntyneiden leskien kokemuksia vapaa-ajalla osallistumisesta surusta toipumisen tukena

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden leskien kokemuksia vapaa-ajan toimintaan osallistumisesta surusta toipumisen tukena. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Miten vapaa-ajan toimintaan osallistuminen on muuttunut leskeksi jäämisen jälkeen? ja Miten osallistuminen vapaa-ajan toimintaan on tukenut leskiä surusta toipumisessa? Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa siitä, millaista tukea ja ennaltaehkäisevää toimintaa ikääntyneille olisi syytä tarjota.

Tutkimusote on kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelun teemat muodostuivat Kanadalaisen toiminnallisen suoriutumisen mallin käsitteistä; henkilön, toiminnan ja ympäristön osakokonaisuuksista sekä suruun, leskeyteen ja ikääntymiseen liittyvästä teoriatiedosta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin teorialähtöisellä analyysimenetelmällä. Tiedonantajina olivat neljä iältään 67–75 vuotta leskeksi jäänyttä naista, jotka osallistuivat Lappeenrannan Palvelukeskussäätiön leskiryhmään.

Haastattelujen pohjalta saaduissa tuloksissa tuli esille, että vapaa-ajalla osallistumisen muodoissa ei valtaosalla tapahtunut muutoksia. Tiedonantajien kertoman perusteella tuli ilmi, että vapaa-ajalla osallistuminen tuki surusta toipumisen prosessia. Kaikki kokivat hyötyneensä vapaa-ajan toiminnoista ja jokaiselta löytyi yksi tai useampi mielekäs vapaa-ajalla osallistumisen muoto.

Tämän tutkimuksen tulokset olivat pienestä otoksesta huolimatta yhteneviä muiden surua käsittelevien tutkimusten kanssa. Selvimmin tässä tutkimuksessa tuli esille, että surusta toipumisen tukena olleet oma perhe, ystävät, kulttuurin ja liikunnan harrastaminen sekä tuottava toiminta koettiin suruprosessissa erityisen tärkeiksi. Lisäksi muiden ihmisten kanssa omien tunteiden käsittely tuntui tiedonantajista oleellisen tärkeältä surusta toipumisessa. Henkilön tapa toimia ja hänen mielekkääksi kokemansa toiminta säilyivät lähes muuttumattomina vaikeassa elämäntilanteessa.

Jatkotutkimuksina voisi selvittää niiden leskien kokemuksia, jotka eivät olleet leskiryhmätoiminnassa mukana: kuinka he käsittelevät suruaan ja kuinka he osallistuvat vapaa-ajalla. Koska kaikki tämän tutkimuksen tiedonantajat ovat naisia, olisi tarpeen tutkia myös miesten kokemuksia aiheesta.

The purpose of this research was to describe experiences of elderly widows about leisure activity supporting coping with grief after partner loss. Research questions were: How did leisure activity change after partner loss? How did leisure support in coping with partner loss? This research aimed to increase knowledge about supportive and preventive methods in elderly rehabilitation.

The research method was qualitative and the data were collected using semistructured interviews. The theoretical framework comes from the Canadian Model of Occupational Performance and the theories of grief, widowhood and aging. The data was analyzed using theory approach content analysis. The informants were four women aged 67-75 years who attended a support group for widows.

Results showed that there were no changes in leisure activity for most of the informants. Participation in leisure activities supported coping with partner loss. Leisure activity was experienced as a useful occupation and every informant had one or more significant forms of leisure activity.

The findings of this small subject group were comparable to previous research done regarding grief. Coping with partner loss was most significantly supported by family and friends, culture, physical activity and productivity. Also, affective interaction and sharing of experiences with others was experienced to be significant in coping with grief. Further research might be done about the experiences of widowed women and men who did not choose to participate in a support group.