Työhyvinvointia tukeva johtaminen eräässä Espoon aikuissosiaalityön yksikössä
Pehkonen, Elina (2010)
Pehkonen, Elina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215071
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215071
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää johtamistavan ja menetelmien merkitystä työhyvinvointiin aikuissosiaalityössä. Avainasemassa työhyvinvoinnin edistämisessä ovat esimiehet. Työn ja työaikojen hallinnan vaikeus, korkeat työn vaatimukset sekä työn kuormittavuus ovat yleisiä uupumusta aiheuttavia tekijöitä sosiaalialalla. Myös johtajan omalla jaksamisella työssä on suuri vaikutus työilmapiiriin. Aikuissosiaalityön työntekijöistä neljäsosa kokee psyykkistä rasittuneisuutta työssään. Opinnäytetyö kartoittaa niitä tekijöitä, joilla on vaikutusta työn vetovoimaisuuteen, työssä viihtymiseen ja työhön sitoutumiseen. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä olivat: 1. Miten johtamisen keinoin voidaan edistää työhyvinvointia aikuissosiaalityössä? 2. Mitkä seikat johtamisessa tukevat työssä jaksamista? 3. Miten työn imu ilmenee aikuissosiaalityössä? ja 4. Mikä on organisaation merkitys työhyvinvoinnin edistämisessä aikuissosiaalityössä?
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kolmen esimiehen ja neljän työntekijän teemahaastatteluilla keväällä 2010 ja se analysoitiin teoriaaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teemoina olivat työhyvinvointi, työuupumus, työn imu ja voimaantuminen. Esimiesten ja työntekijöiden vastauksia verrattiin keskenään.
Tulosten mukaan työhyvinvoinnin tila koettiin vastauksissa varsin hyväksi, mutta myös kuormittavaksi ja varsin vaihtuvaksi olotilaksi. Työstä aiheutuvan stressin ja kuormittavuuden vähentämiskeinoja oli sekä esimiehillä että työntekijöillä hyvin hallussaan, mutta henkilö- ja talousresurssien riittämättömyyden ja kasvavan työmäärän vuoksi kuormittavuuden vähentäminen todettiin käytännössä hankalaksi. Tuloksissa tuli esiin myös organisaation merkitys työhyvinvoinnin edistämisessä. Työn imua ilmeni tutkitussa työyhteisössä kuormittuneisuudesta huolimatta. Työn imu koettiin positiivisena ja sitä pidettiin voimavarana työssä. Työ haluttiin kuitenkin rajata työaikaan tehtäväksi. Voimaantuminen oli menetelmänä tuttu esimiehille ja työntekijöille keskustelevan ja kannustavan johtamisen kautta. Sitä käytettiin tutkittavassa työyhteisössä yhtenä johtamisen menetelmänä. Voimaantumisen koettiin antavan energiaa ja voimia työhön sekä sopivasti haastetta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön. Lisäksi sen koettiin lisäävän motivaatiota ja sitoutumista työhön. Aikuissosiaalityön vetovoimaisuuteen kaivattiin apua kaupungilta. Keskustelulla ja vuoropuhelulla sekä esimiehen läsnäololla koettiin olevan ratkaiseva merkitys työhyvinvoinnille ja työviihtyvyydelle.
Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä ja johtamisessa aikuissosiaalityössä. Tutkimuksen työyhteisö toimii esimerkkinä yhteisöstä, jossa työhyvinvointiin ja johtamiseen on haluttu panostaa. Oppivan organisaation mallia hyödyntämällä työyhteisö voi kehittää itselleen sopivan tavan toteuttaa työhyvinvointia. Työntekijät toivoivat, että heidän ideoitaan kuultaisiin ja otettaisiin käytäntöön nykyistä enemmän. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lisäämällä esimiesten koulutusta ja asiantuntemusta työhyvinvoinnista. Esimiehille tulisi jatkossa varata myös enemmän aikaa perehtyä työhyvinvointiin ja resursseja työhyvinvoinnin toteuttamiseen. Työhyvinvoinnilla on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys nuorten työntekijöiden saamiseen ja pysymiseen aikuissosiaalityössä.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kolmen esimiehen ja neljän työntekijän teemahaastatteluilla keväällä 2010 ja se analysoitiin teoriaaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teemoina olivat työhyvinvointi, työuupumus, työn imu ja voimaantuminen. Esimiesten ja työntekijöiden vastauksia verrattiin keskenään.
Tulosten mukaan työhyvinvoinnin tila koettiin vastauksissa varsin hyväksi, mutta myös kuormittavaksi ja varsin vaihtuvaksi olotilaksi. Työstä aiheutuvan stressin ja kuormittavuuden vähentämiskeinoja oli sekä esimiehillä että työntekijöillä hyvin hallussaan, mutta henkilö- ja talousresurssien riittämättömyyden ja kasvavan työmäärän vuoksi kuormittavuuden vähentäminen todettiin käytännössä hankalaksi. Tuloksissa tuli esiin myös organisaation merkitys työhyvinvoinnin edistämisessä. Työn imua ilmeni tutkitussa työyhteisössä kuormittuneisuudesta huolimatta. Työn imu koettiin positiivisena ja sitä pidettiin voimavarana työssä. Työ haluttiin kuitenkin rajata työaikaan tehtäväksi. Voimaantuminen oli menetelmänä tuttu esimiehille ja työntekijöille keskustelevan ja kannustavan johtamisen kautta. Sitä käytettiin tutkittavassa työyhteisössä yhtenä johtamisen menetelmänä. Voimaantumisen koettiin antavan energiaa ja voimia työhön sekä sopivasti haastetta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön. Lisäksi sen koettiin lisäävän motivaatiota ja sitoutumista työhön. Aikuissosiaalityön vetovoimaisuuteen kaivattiin apua kaupungilta. Keskustelulla ja vuoropuhelulla sekä esimiehen läsnäololla koettiin olevan ratkaiseva merkitys työhyvinvoinnille ja työviihtyvyydelle.
Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä ja johtamisessa aikuissosiaalityössä. Tutkimuksen työyhteisö toimii esimerkkinä yhteisöstä, jossa työhyvinvointiin ja johtamiseen on haluttu panostaa. Oppivan organisaation mallia hyödyntämällä työyhteisö voi kehittää itselleen sopivan tavan toteuttaa työhyvinvointia. Työntekijät toivoivat, että heidän ideoitaan kuultaisiin ja otettaisiin käytäntöön nykyistä enemmän. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lisäämällä esimiesten koulutusta ja asiantuntemusta työhyvinvoinnista. Esimiehille tulisi jatkossa varata myös enemmän aikaa perehtyä työhyvinvointiin ja resursseja työhyvinvoinnin toteuttamiseen. Työhyvinvoinnilla on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys nuorten työntekijöiden saamiseen ja pysymiseen aikuissosiaalityössä.