Lähisuhdeväkivallan uhrien tukipalveluiden ohjekortti Helsingin poliisilaitoksen kenttäpartioiden käyttöön
Kuusama, Eliisa (2019)
Kuusama, Eliisa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061116521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061116521
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on lähisuhdeväkivallan uhrien ja tekijöiden tehokas ja nopea ohjaaminen saatavilla olevien tukipalveluiden piiriin. Työn tarkoituksena oli tuottaa ohjekortti lähisuhdeväkivallan uhreja ja tekijöitä työssään kohtaaville Helsingin poliisilaitoksen hälytys- ja valvontasektorilla toimiville konstaapeleille. Kyseessä on toiminnallinen opinnäytetyö, joka koostuu kahdesta osasta: kehittävästä osuudesta eli varsinaisesta ohjekortista sekä kehitysprosessia kuvaavasta raportointiosasta. Työn keskeisenä yhteistyökumppanina toimi Helsingin poliisilaitoksen lähisuhdeväkivaltaryhmä.
Opinnäytetyön tietoperusta koostuu lähisuhdeväkivallan kriminologisesta ja sosiologisesta teoriasta sekä asiantuntijahaastatteluista. Tiedonkeruu- ja analysointimenetelminä työssä käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Kirjallisten aineistojen analysoinnin lisäksi asiantuntijahaastatteluilla syvennettiin kirjallisuudesta saatuja tietoja. Menetelmätriangulaatiolla pyrittiin lisäämään tulosten luotettavuutta. Kerättyä aineistoa analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyössä saatiin selville, etteivät Helsingin poliisilaitoksen hälytys- ja valvontasektorilla toimivat konstaapelit säännönmukaisesti ohjaa lähisuhdeväkivallan uhreja tai tekijöitä tukipalveluiden piiriin, ja osalla työntekijöistä tiedot saatavilla olevista palveluista ovat heikot. Opinnäytetyössä uutta tietoa saatiin erityisesti kehittämistarpeiden osalta, eli kenttätyötä tekevien poliisien tietojen lisäämisen tarpeellisuudesta lähisuhdeväkivallan uhreille ja tekijöille tarjolla olevista tukipalveluista.
Opinnäytetyön tuotoksena valmistunut ohjekortti pohjautuu tarpeen kartoittamiseen tietoperustaan nojaten. Ohjekorttia suunniteltaessa pyrittiin huomioimaan loppukäyttäjän eli kenttäpoliisin tarpeet: tarkoitus on keventää yksittäisen poliisin taakkaa muistaa eri palveluntuottajia ja siten laskea kynnystä avun tarjoamiseen ja avun piiriin ohjaamiseen. Tällä taas pyritään edelleen auttamaan väkivaltaa kokenutta henkilöä toipumaan tapahtuneesta ja tarjoamaan hänelle tukea raskaassa rikosprosessissa, sekä ohjaamaan asianosaiset tukipalveluiden piiriin väkivaltaisen käytöksen katkaisemiseksi.
Uuden työvälineen käyttöönotto vie aikaa ja käytön kattavuus paranee vasta organisaation toimintatapojen muuttuessa kohti ohjekortin laajempaa käyttöä ja asianosaisten parempaa tukipalveluihin ohjaamista. Luontevaksi jatkotutkimusaiheeksi jää siis kortin vaikuttavuuden arviointi sen käytön myötä esimerkiksi tutkimalla, onko tukipalvelujen käyttäjien määrässä Helsingin alueella tapahtunut muutosta. Kun työn aiheena oleva kortti yleistyy käytössä, myös lähisuhdeväkivallan uhreja kohtaavien poliisien näkemys tukipalveluiden riittävyydestä ja sopivuudesta voisi olla kiintoisa tutkimuskohde.
Opinnäytetyön tietoperusta koostuu lähisuhdeväkivallan kriminologisesta ja sosiologisesta teoriasta sekä asiantuntijahaastatteluista. Tiedonkeruu- ja analysointimenetelminä työssä käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Kirjallisten aineistojen analysoinnin lisäksi asiantuntijahaastatteluilla syvennettiin kirjallisuudesta saatuja tietoja. Menetelmätriangulaatiolla pyrittiin lisäämään tulosten luotettavuutta. Kerättyä aineistoa analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyössä saatiin selville, etteivät Helsingin poliisilaitoksen hälytys- ja valvontasektorilla toimivat konstaapelit säännönmukaisesti ohjaa lähisuhdeväkivallan uhreja tai tekijöitä tukipalveluiden piiriin, ja osalla työntekijöistä tiedot saatavilla olevista palveluista ovat heikot. Opinnäytetyössä uutta tietoa saatiin erityisesti kehittämistarpeiden osalta, eli kenttätyötä tekevien poliisien tietojen lisäämisen tarpeellisuudesta lähisuhdeväkivallan uhreille ja tekijöille tarjolla olevista tukipalveluista.
Opinnäytetyön tuotoksena valmistunut ohjekortti pohjautuu tarpeen kartoittamiseen tietoperustaan nojaten. Ohjekorttia suunniteltaessa pyrittiin huomioimaan loppukäyttäjän eli kenttäpoliisin tarpeet: tarkoitus on keventää yksittäisen poliisin taakkaa muistaa eri palveluntuottajia ja siten laskea kynnystä avun tarjoamiseen ja avun piiriin ohjaamiseen. Tällä taas pyritään edelleen auttamaan väkivaltaa kokenutta henkilöä toipumaan tapahtuneesta ja tarjoamaan hänelle tukea raskaassa rikosprosessissa, sekä ohjaamaan asianosaiset tukipalveluiden piiriin väkivaltaisen käytöksen katkaisemiseksi.
Uuden työvälineen käyttöönotto vie aikaa ja käytön kattavuus paranee vasta organisaation toimintatapojen muuttuessa kohti ohjekortin laajempaa käyttöä ja asianosaisten parempaa tukipalveluihin ohjaamista. Luontevaksi jatkotutkimusaiheeksi jää siis kortin vaikuttavuuden arviointi sen käytön myötä esimerkiksi tutkimalla, onko tukipalvelujen käyttäjien määrässä Helsingin alueella tapahtunut muutosta. Kun työn aiheena oleva kortti yleistyy käytössä, myös lähisuhdeväkivallan uhreja kohtaavien poliisien näkemys tukipalveluiden riittävyydestä ja sopivuudesta voisi olla kiintoisa tutkimuskohde.