Nuorten Kriisipisteen tukihenkilöiden kokemuksia tuesta ja ohjaamisesta

Abstract

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jonka aihealueena on Nuorten Kriisipisteen ‎tukihenkilötoiminta. Opinnäytetyössä tutkitaan, kuinka tukihenkilöille tarjottavat tukimuodot, joita ‎ovat koulutus, työnohjaus, tiedottaminen ja yhteyshenkilömalli, palvelevat tukihenkilöitä ja ‎vastaavat tukihenkilöiden tarpeisiin. Selvitettiin myös, millainen tuki ja ohjaus palvelee ‎tukihenkilöitä parhaiten, miten tukisuhteen haasteisiin saadaan tukea koulutuksen ja ‎työnohjauksen kautta sekä mitä muuta tukea tukihenkilöt kaipaavat. Tavoitteena oli kerätä ‎kokemustietoa, jota voidaan hyödyntää Nuorten Kriisipisteen tukihenkilötoiminnan suunnittelussa ja ‎kehittämisessä.‎

Nuorten Kriisipisteellä on noin kolmekymmentä tukihenkilöä. Kohdejoukko rajattiin niin, että ‎kaikki opinnäytetyöhön haastatellut tukihenkilöt ovat osallistuneet peruskoulutukseen ennen ‎kevättä 2010. Tutkimuskysymysten rajaamiseksi toteutettiin alkukartoitus kysely, joka lähetettiin ‎kaikille tukihenkilölle alkuvuodesta 2010. Varsinaisen opinnäytetyön tiedonkeruu toteutettiin ‎teemahaastatteluina toukokuussa 2010. Haastatteluihin osallistui kuusi tukihenkilöä. Aineiston ‎analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.‎ ‎ ‎ Tukihenkilöiden kokemukset olivat keskenään samansuuntaisia. Tukea ja ohjaamista pidettiin ‎yksimielisesti tärkeänä. Työnohjaukseen oltiin pääosin tyytyväisiä. Ryhmämuotoinen työnohjaus ‎koettiin hyväksi toimintatavaksi. Se mahdollistaa asioiden jakamisen, yhteisen pohdiskelun, ‎palautteen saamisen ja toisilta oppimisen. Koulutusmahdollisuutta arvostettiin. Peruskoulutuksia ‎kuvattiin teoreettisin osin hyviksi ja kattaviksi. Jatkokoulutusaiheita kuvattiin mielenkiintoisiksi, ‎mutta niillä ei nähty olevan yhteyttä tukihenkilötoimintaan. Koulutuksiin kaivattiin ‎käytännönläheisempää lähestymistapaa. Tulosten perusteella tukihenkilöitä palvelee osallistava, ‎toiminnallinen koulutus, jossa teoria on kytketty kiinteästi tukihenkilötoiminnan arkeen ja ‎haasteisiin. Yhteyshenkilömallin ei koettu toimivan tällaisenaan. Yhteyshenkilön toimenkuvaa ja ‎yhteyshenkilömallin tarkoitusta tuntuu olevan tarpeen vielä pohtia ja selkeyttää. Tiedottamisen ‎osalta tulokset olivat hajanaisimmat. Sähköposti koettiin hyväksi tiedottamisen välineeksi, mutta ‎osa koki, ettei se yksin riitä. Mainittiin, että tiedotteita voisi tulla useammin ja niiden luettavuuteen, ‎lähestyttävyyteen ja koulutusten markkinointiin voisi kiinnittää enemmän huomiota. Muun tuen ‎osalta kaivattiin kiinteämpää yhteyttä Nuorten Kriisipisteeseen ja vuorovaikutusta henkilökunnan ‎kanssa. Osa kaipasi myös henkilökohtaista, ammatillista tukea. Kontaktia muihin tukihenkilöihin ‎kaivattiin erityisesti työnohjauksessa ja koulutuksissa.‎

Tukihenkilöiden kokemusten kietoutuessa yhteen aiemman tukihenkilötoimintaan liittyvän tiedon ‎kanssa, muodostui ajatus myönteisestä kehästä tukemisen ja ohjaamisen lähtökohtana. Kehä saa ‎alkunsa peruskoulutuksesta ja ruokkii itseään sen eri osa-alueiden tukiessa ja vahvistaessa ‎toisiaan. Sen keskeinen voima piilee tukihenkilöiden ryhmäytymisessä. Kehä on pyritty ‎rakentamaan tarvelähtöisesti. Uskomme, että tukihenkilöiltä itseltään saadun kokemustiedon ‎huomioiminen tukimuotojen tarkastelussa on tärkeää, jotta voidaan tarjota tukihenkilöille sellaista ‎ohjausta ja tukea, joka palvelee heitä mahdollisimman hyvin.‎

Our Bachelor’s thesis is a qualitative study. The topic of the thesis is support persons work in ‎Nuorten Kriisipiste (Crisis center for youth). This thesis discusses how the support forms, training, ‎work counseling, informing and the contact person model serves support persons the best, how the ‎support persons get support to the challenges they face in the support relationship from training ‎and work counseling, and if there is a need for other kind of support. The aim is to collect ‎subjective knowledge that can be used in planning and developing the support persons’ work in ‎Nuorten Kriisipiste.‎

There are approximately 30 support persons in Nuorten Kriisipiste. The sample of the thesis was ‎limited so that all the support persons who were interviewed have participated in basic training ‎before the spring 2010. First, to define the research questions, a questionnaire was made that was ‎sent to all the support persons in the beginning of 2010. Theme interviews were carried out in May ‎‎2010 as the actual method of data collection. Six people participated in the interviews. Theory-‎directed content analysis was used as the analyzing method.‎

The experiences of the support persons were parallel. Support and counseling were unanimously ‎considered to be important. Support persons were mostly satisfied with work counseling. The ‎group form of work counseling was considered to be a good course of action. It enables sharing of ‎issues, collective deliberation, feedback and learning from each other. The possibility to get ‎training is appreciated. The basic training was considered to be theoretically good and com-‎prehensive. Further trainings were described as interesting but they did not seem to be linked to ‎support persons’ work. A more practical approach to trainings was wished for. According to the ‎findings, an involved, functional training where the theory is well linked to the reality and ‎challenges of the support persons’ work, serve support persons the best. Contact person model ‎was not considered to work this way. Contact persons’ job description and the meaning of the ‎contact person model should be considered and clarified further. The findings about the informing ‎differed the most. E-mail was considered to be a good way of informing, but some participants ‎thought that e-mail is not enough. E-mail messages could be sent more often and one should pay ‎more attention to the readability and approachability. Additional marketing of the further trainings ‎is required. A closer contact to Nuorten Kriisipiste and more interaction with the staff was wished ‎for. Some participants also hoped for more personal and professional support. Contact with other ‎support persons was wished for through work counseling and training. ‎

As support persons’ experiences were combined with previous knowledge gathered about support ‎persons’ work, an idea about a positive cycle as the starting point of support and counseling was ‎formed. The cycle begins from the basic training and feeds itself as its different areas support and ‎strengthen each other. The central power lies in the closeness of the group of support persons. ‎The cycle is built based on needs. We believe that when considering the support forms, ‎acknowledging the subjective knowledge gathered from the support persons is important so that ‎the kind of support and counseling can be provided to the support persons that serve them the ‎best.‎