Nuorten Kriisipisteen tukihenkilöiden kokemuksia tuesta ja ohjaamisesta
Vento, Anna; Tenhovuori, Heli (2010)
Vento, Anna
Tenhovuori, Heli
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515571
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515571
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jonka aihealueena on Nuorten Kriisipisteen tukihenkilötoiminta. Opinnäytetyössä tutkitaan, kuinka tukihenkilöille tarjottavat tukimuodot, joita ovat koulutus, työnohjaus, tiedottaminen ja yhteyshenkilömalli, palvelevat tukihenkilöitä ja vastaavat tukihenkilöiden tarpeisiin. Selvitettiin myös, millainen tuki ja ohjaus palvelee tukihenkilöitä parhaiten, miten tukisuhteen haasteisiin saadaan tukea koulutuksen ja työnohjauksen kautta sekä mitä muuta tukea tukihenkilöt kaipaavat. Tavoitteena oli kerätä kokemustietoa, jota voidaan hyödyntää Nuorten Kriisipisteen tukihenkilötoiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä.
Nuorten Kriisipisteellä on noin kolmekymmentä tukihenkilöä. Kohdejoukko rajattiin niin, että kaikki opinnäytetyöhön haastatellut tukihenkilöt ovat osallistuneet peruskoulutukseen ennen kevättä 2010. Tutkimuskysymysten rajaamiseksi toteutettiin alkukartoitus kysely, joka lähetettiin kaikille tukihenkilölle alkuvuodesta 2010. Varsinaisen opinnäytetyön tiedonkeruu toteutettiin teemahaastatteluina toukokuussa 2010. Haastatteluihin osallistui kuusi tukihenkilöä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tukihenkilöiden kokemukset olivat keskenään samansuuntaisia. Tukea ja ohjaamista pidettiin yksimielisesti tärkeänä. Työnohjaukseen oltiin pääosin tyytyväisiä. Ryhmämuotoinen työnohjaus koettiin hyväksi toimintatavaksi. Se mahdollistaa asioiden jakamisen, yhteisen pohdiskelun, palautteen saamisen ja toisilta oppimisen. Koulutusmahdollisuutta arvostettiin. Peruskoulutuksia kuvattiin teoreettisin osin hyviksi ja kattaviksi. Jatkokoulutusaiheita kuvattiin mielenkiintoisiksi, mutta niillä ei nähty olevan yhteyttä tukihenkilötoimintaan. Koulutuksiin kaivattiin käytännönläheisempää lähestymistapaa. Tulosten perusteella tukihenkilöitä palvelee osallistava, toiminnallinen koulutus, jossa teoria on kytketty kiinteästi tukihenkilötoiminnan arkeen ja haasteisiin. Yhteyshenkilömallin ei koettu toimivan tällaisenaan. Yhteyshenkilön toimenkuvaa ja yhteyshenkilömallin tarkoitusta tuntuu olevan tarpeen vielä pohtia ja selkeyttää. Tiedottamisen osalta tulokset olivat hajanaisimmat. Sähköposti koettiin hyväksi tiedottamisen välineeksi, mutta osa koki, ettei se yksin riitä. Mainittiin, että tiedotteita voisi tulla useammin ja niiden luettavuuteen, lähestyttävyyteen ja koulutusten markkinointiin voisi kiinnittää enemmän huomiota. Muun tuen osalta kaivattiin kiinteämpää yhteyttä Nuorten Kriisipisteeseen ja vuorovaikutusta henkilökunnan kanssa. Osa kaipasi myös henkilökohtaista, ammatillista tukea. Kontaktia muihin tukihenkilöihin kaivattiin erityisesti työnohjauksessa ja koulutuksissa.
Tukihenkilöiden kokemusten kietoutuessa yhteen aiemman tukihenkilötoimintaan liittyvän tiedon kanssa, muodostui ajatus myönteisestä kehästä tukemisen ja ohjaamisen lähtökohtana. Kehä saa alkunsa peruskoulutuksesta ja ruokkii itseään sen eri osa-alueiden tukiessa ja vahvistaessa toisiaan. Sen keskeinen voima piilee tukihenkilöiden ryhmäytymisessä. Kehä on pyritty rakentamaan tarvelähtöisesti. Uskomme, että tukihenkilöiltä itseltään saadun kokemustiedon huomioiminen tukimuotojen tarkastelussa on tärkeää, jotta voidaan tarjota tukihenkilöille sellaista ohjausta ja tukea, joka palvelee heitä mahdollisimman hyvin.
Nuorten Kriisipisteellä on noin kolmekymmentä tukihenkilöä. Kohdejoukko rajattiin niin, että kaikki opinnäytetyöhön haastatellut tukihenkilöt ovat osallistuneet peruskoulutukseen ennen kevättä 2010. Tutkimuskysymysten rajaamiseksi toteutettiin alkukartoitus kysely, joka lähetettiin kaikille tukihenkilölle alkuvuodesta 2010. Varsinaisen opinnäytetyön tiedonkeruu toteutettiin teemahaastatteluina toukokuussa 2010. Haastatteluihin osallistui kuusi tukihenkilöä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tukihenkilöiden kokemukset olivat keskenään samansuuntaisia. Tukea ja ohjaamista pidettiin yksimielisesti tärkeänä. Työnohjaukseen oltiin pääosin tyytyväisiä. Ryhmämuotoinen työnohjaus koettiin hyväksi toimintatavaksi. Se mahdollistaa asioiden jakamisen, yhteisen pohdiskelun, palautteen saamisen ja toisilta oppimisen. Koulutusmahdollisuutta arvostettiin. Peruskoulutuksia kuvattiin teoreettisin osin hyviksi ja kattaviksi. Jatkokoulutusaiheita kuvattiin mielenkiintoisiksi, mutta niillä ei nähty olevan yhteyttä tukihenkilötoimintaan. Koulutuksiin kaivattiin käytännönläheisempää lähestymistapaa. Tulosten perusteella tukihenkilöitä palvelee osallistava, toiminnallinen koulutus, jossa teoria on kytketty kiinteästi tukihenkilötoiminnan arkeen ja haasteisiin. Yhteyshenkilömallin ei koettu toimivan tällaisenaan. Yhteyshenkilön toimenkuvaa ja yhteyshenkilömallin tarkoitusta tuntuu olevan tarpeen vielä pohtia ja selkeyttää. Tiedottamisen osalta tulokset olivat hajanaisimmat. Sähköposti koettiin hyväksi tiedottamisen välineeksi, mutta osa koki, ettei se yksin riitä. Mainittiin, että tiedotteita voisi tulla useammin ja niiden luettavuuteen, lähestyttävyyteen ja koulutusten markkinointiin voisi kiinnittää enemmän huomiota. Muun tuen osalta kaivattiin kiinteämpää yhteyttä Nuorten Kriisipisteeseen ja vuorovaikutusta henkilökunnan kanssa. Osa kaipasi myös henkilökohtaista, ammatillista tukea. Kontaktia muihin tukihenkilöihin kaivattiin erityisesti työnohjauksessa ja koulutuksissa.
Tukihenkilöiden kokemusten kietoutuessa yhteen aiemman tukihenkilötoimintaan liittyvän tiedon kanssa, muodostui ajatus myönteisestä kehästä tukemisen ja ohjaamisen lähtökohtana. Kehä saa alkunsa peruskoulutuksesta ja ruokkii itseään sen eri osa-alueiden tukiessa ja vahvistaessa toisiaan. Sen keskeinen voima piilee tukihenkilöiden ryhmäytymisessä. Kehä on pyritty rakentamaan tarvelähtöisesti. Uskomme, että tukihenkilöiltä itseltään saadun kokemustiedon huomioiminen tukimuotojen tarkastelussa on tärkeää, jotta voidaan tarjota tukihenkilöille sellaista ohjausta ja tukea, joka palvelee heitä mahdollisimman hyvin.