Doulat hyvän synnytyskokemuksen puolesta : vapaaehtoisten synnytystukihenkilöiden kokemuksia saamastaan työnohjauksesta sekä toiveita toiminnan kehittämiseksi

Abstract

Tässä tutkimuksessa tuodaan esiin vapaaehtoisten synnytystukihenkilöiden eli doulien näkemyksiä saamastaan työnohjauksesta sekä toiveita toiminnan kehittämiseksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu vapaaehtoistyöstä, tukihenkilötoiminnasta, vapaaehtoistyöntekijöiden työnohjauksesta sekä doula-toiminnasta.

Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista menetelmää. Määrällisen osion aineisto kerättiin postitettavalla kyselylomakkeella keväällä 2010. Kyselyyn vastasi 26 Helsingin ensikodin doulaa. Laadullisen osion aineisto kerättiin haastattelemalla neljää doulaa kesällä 2010.

Tutkimuksen mukaan enemmistö Helsingin ensikodin doulista on korkeasti koulutettuja, tiedonhaluisia, toimintaan sitoutuneita ja itsekin äitejä. Doulat haluavat toiminnallaan auttaa äitejä saamaan hyvän synnytyskokemuksen, jota he pitävät merkittävänä kokemuksena äidiksi kasvamisen prosessissa. Doulien näkemys pärjäämisestään doulana vaihteli eri doulien välillä. Pärjäämisen tunteeseen vaikuttivat takana oleva tukisuhdekokemus, vaikutusta oli myös doulan omalla taustakoulutuksella ja ammatilla. Doulat pitivät saamaansa työnohjausta hyvänä ja erityisesti kokemusten jakaminen nähtiin tärkeänä. Saatu työnohjaus ei ollut kaikkien doulien näkemyksen mukaan kuitenkaan riittävää. Doulille olikin muodostunut omia doula-verkostoja riittävän vertaistuen saamiseksi. Osa doulista oli myös kouluttautunut ensikodin ulkopuolella. Kysymys työnohjauksen tarpeesta herätti doulissa erilaisia näkemyksiä doulan roolista maallikkomaisen ja ammattimaisen toimenkuvan välillä. Doulien toiveet kohdistuivat pääasiassa vertaistuen jakamiseen ja koulutukseen. Koulutusta toivottiin lisää etenkin toiminnan alkuvaiheessa.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Helsingin ensikoti tukee vapaaehtoisia douliaan. Se tarjoaa paikan kokemusten jakamiseen ja jakaa tietoa erilaisista doulan toimenkuvaan liittyvistä asioista. Työnohjauksen avulla tulisi varmistaa, että kaikilla doulilla on tarvittava perustieto sekä riittävät mahdollisuudet kokemusten jakoon. Jokaisella doulalla on omat toiveensa ja odotuksensa toimintaa kohtaan, näin ollen heidän tulisi voida toimia omista lähtökohdistaan käsin.

The subject of the research is how to support women, known as doulas. In particular the views of doulas about the tutoring they have received and their wishes how the process could be developed are discussed. The theoretical framework consists of volunteer work, mentor activities, supervising volunteers and doulaoperation.

The research was done by using both quantitative and qualitative research methods. The material for quantitative research was collected with a mailed questionnaire in spring 2010. 26 doulas from Helsinki shelter answered the questionnaire. The material of the qualitative method was collected during four interviews in the summer of 2010.

The results of this research indicate that Helsinki doulas are highly educated, inquiring, commited to the work, and mothers themselves. Doulas want to help mothers to get a good child birth experience, which they see as an important and empowering experience for a motherhood. Their self estimate of how well they had managed was different. Coping was influenced by the support for the relationship of experience, by their own education background and occupation. Doulas considered that they had received good mentoring; especially the sharing of experiences was seen as important. However all did not consider that they had received sufficient mentoring. Some of the doulas had formed their own doula networks in order to obtain sufficient peer support. Some of them were also trained outside the Helsinki shelter. The question of need for mentoring raised different views about the professional and layman roles. Doulas wished to receive more training and sharing. They wanted more training especially in the early stages.

Based on the results we can say that the support of Helsinki shelter was satisfactory. It provides a forum for sharing experiences and shares information on various areas of doula’s work. The organization of clinical supervision should ensure that every doula has the necessary basic information that can be enhanced with further training if they want and adequate opportunity to experience sharing. Every doula should have their own hopes and expectations and behavior, thus they should be able to act on their own terms by hand.