”Se oli hyvä, että jotain yritetään…” : - Vertaisarvioinnin seuranta ja vaikutukset
Oinas, Noora (2010)
Oinas, Noora
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916152
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916152
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aiheena on Asumispalvelusäätiö ASPAn Asiakkaan äänellä - kehittämishankkeeseen liittyvän vertaisarviointimenetelmän ja sen vaikutusten arviointi. Opinnäytetyöni sisältää seuranta-arvioinnit kolmeen vertaisarviointiin osallistuneeseen asumispalveluyksikköön. Tavoitteenani oli selvittää asumispalveluja käyttävien ihmisten vaikuttamismahdollisuuksia saamiinsa palveluihin sekä vertaisarvioinnin vaikutuksia ihmisten asumiseen ja elämiseen.
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen ja eli laadullinen tutkielma. Sen teoreettinen viitekehys rakentuu asumispalveluiden toimintaympäristön sekä asiakaslähtöisyyden osa-alueiden kuvaamisesta. Seuranta-arviointihaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina lomakehaastatteluina jokaiselle osallistujalle yksitellen. Yksittäisten seuranta-arviointihaastattelujen määrä on 14. Analysoin aineistoa laadullisella sisällönanalyysilla luokittelemalla sitä arviointikysymysten pääteemojen mukaan. Menetelmän arviointia koskevaa aineistoa tarkastelin SWOT- analyysilla kartoittamalla sen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Tarkoituksena oli myös arvioida vaikutusten onnistumista vertaisarvioinnin eri vaikuttamisen tasojen mukaan.
Tuloksista selvisi, että suurin osa vastaajista kertoi edelleen voivansa itse ottaa vastuun omasta asumisesta ja elämisestä sekä päättää miten elää omassa kodissa. Suurin osa vastanneista ei kuitenkaan ollut voinut valita asuinpaikkaansa. Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamiseen liittyvät tulokset vaihtelivat asumispalveluyksiköittäin. Kiire ja työntekijäresurssit vaikuttivat vastaajien mukaan vaihtelevasti avun saamiseen ja vain osa vastanneista oli tietoinen oikeudestaan nähdä itseään koskevat tiedot. Asiakkaan ja työntekijän kohtaamisen kannalta näytti olevan merkitystä sillä asuiko asiakas isossa vai pienessä asumispalveluyksikössä. Tulosten mukaan kaikissa kolmessa seuranta-arviointiin osallistuneissa asumispalveluyksiköissä järjestettiin edelleen yhteisiä kokouksia tai palavereja. Se, miten eri mielipiteet otettiin huomioon yhteisissä kokouksissa ja tapahtuiko sovituissa yhteisissä asioissa muutosta, vaihteli. Vammaisten ihmisten toiveiden ja tarpeiden sivuuttaminen palveluja järjestettäessä näkyi myös palvelusuunnitelmaa koskevissa vastauksissa. Vastaajilla oli myös epätietoisuutta palvelujen kehittämiseksi käytettävistä menetelmistä.
Kaikissa seuranta-arviointiin osallistuneissa asumispalveluyksiköissä vertaisarviointi koettiin pääsääntöisesti myönteisenä asiana. Kokemus siitä, oliko muutoksia tapahtunut vertaisarvioinnin jälkeen, vaihteli. Tulosten mukaan vain yhdessä asumispalveluyksikössä sekä arvioitsijoiden että vastaajien mukaan oli tapahtunut muutosta parempaan. Se johtuuko asioiden muuttuminen laki uudistuksesta, asumispalveluyksikön pienestä koosta vai työntekijöiden tai asiakkaiden aktiivisuudesta, selvinnee kun seuranta-arviointeja tehdään lisää erikokoisiin ja erilaisiin asumispalveluyksiköihin.
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen ja eli laadullinen tutkielma. Sen teoreettinen viitekehys rakentuu asumispalveluiden toimintaympäristön sekä asiakaslähtöisyyden osa-alueiden kuvaamisesta. Seuranta-arviointihaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina lomakehaastatteluina jokaiselle osallistujalle yksitellen. Yksittäisten seuranta-arviointihaastattelujen määrä on 14. Analysoin aineistoa laadullisella sisällönanalyysilla luokittelemalla sitä arviointikysymysten pääteemojen mukaan. Menetelmän arviointia koskevaa aineistoa tarkastelin SWOT- analyysilla kartoittamalla sen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Tarkoituksena oli myös arvioida vaikutusten onnistumista vertaisarvioinnin eri vaikuttamisen tasojen mukaan.
Tuloksista selvisi, että suurin osa vastaajista kertoi edelleen voivansa itse ottaa vastuun omasta asumisesta ja elämisestä sekä päättää miten elää omassa kodissa. Suurin osa vastanneista ei kuitenkaan ollut voinut valita asuinpaikkaansa. Työntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamiseen liittyvät tulokset vaihtelivat asumispalveluyksiköittäin. Kiire ja työntekijäresurssit vaikuttivat vastaajien mukaan vaihtelevasti avun saamiseen ja vain osa vastanneista oli tietoinen oikeudestaan nähdä itseään koskevat tiedot. Asiakkaan ja työntekijän kohtaamisen kannalta näytti olevan merkitystä sillä asuiko asiakas isossa vai pienessä asumispalveluyksikössä. Tulosten mukaan kaikissa kolmessa seuranta-arviointiin osallistuneissa asumispalveluyksiköissä järjestettiin edelleen yhteisiä kokouksia tai palavereja. Se, miten eri mielipiteet otettiin huomioon yhteisissä kokouksissa ja tapahtuiko sovituissa yhteisissä asioissa muutosta, vaihteli. Vammaisten ihmisten toiveiden ja tarpeiden sivuuttaminen palveluja järjestettäessä näkyi myös palvelusuunnitelmaa koskevissa vastauksissa. Vastaajilla oli myös epätietoisuutta palvelujen kehittämiseksi käytettävistä menetelmistä.
Kaikissa seuranta-arviointiin osallistuneissa asumispalveluyksiköissä vertaisarviointi koettiin pääsääntöisesti myönteisenä asiana. Kokemus siitä, oliko muutoksia tapahtunut vertaisarvioinnin jälkeen, vaihteli. Tulosten mukaan vain yhdessä asumispalveluyksikössä sekä arvioitsijoiden että vastaajien mukaan oli tapahtunut muutosta parempaan. Se johtuuko asioiden muuttuminen laki uudistuksesta, asumispalveluyksikön pienestä koosta vai työntekijöiden tai asiakkaiden aktiivisuudesta, selvinnee kun seuranta-arviointeja tehdään lisää erikokoisiin ja erilaisiin asumispalveluyksiköihin.