"Tässä eletään päivä kerrallaan"- Äidin kokemuksia sairaanhoidosta lapsen sairastuttua ja kuoltua syöpään
Mäenpää, Katja; Mikkola, Mia (2010)
Mäenpää, Katja
Mikkola, Mia
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016408
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016408
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville lasten syöpätautien hoitotyön onnistumisia ja epäonnistumisia. Tutkimuksessa käsiteltiin tutkimuksen tavoitetta yhdeksästä eri perhekeskeisestä näkökulmasta; sairaanhoitaja syöpään sairastuneen lapsen omahoitajana, vanhemmat mukana lastensairaanhoidossa, perheen psyykkinen jaksaminen ja tuki hoitopolun varrella, muut perheen tukimuodot, lastenosaston hoitohenkilökunta ja osaaminen, viriketoiminta lastenosastolla, syöpään sairastuneen lapsen saat-tohoito, syöpään sairastuneen lapsen kuolema sekä kuoleman jälkeinen tuki ja tuen tarve.
Tässä tutkimuksessa syvähaastatellaan yhtä äitiä kolme kertaa. Lisäksi teemahaastatellaan yhden keskussairaalan ja yhden yliopistosairaalan hoitajaa. Perheellä oli hoitosuhde näihin molempiin sairaaloihin. Tutkimuksen pohjalta toteutimme opaslehtisen perheille, jotka lähetetään yliopistosairaalaan syöpäosastolle. Tämä lehtinen oli tarkoitettu keskussairaalan hoitajien ohjaustilannetta helpottamaan.
Tulosten mukaan äiti olisi kaivannut osastoilta enemmän henkistä tukea ja ohjausta koko hoitopolun varrella sekä kuoleman jälkeen. Äidin mielestä hygieniaosaamisessa oli puutteita ja osastojen välillä paljon eroavaisuuksia hoitokäytännöissä sekä lapsille suunnatun viriketoiminnan tarjonnassa. Vanhemmat saivat osallistua lapsensa hoitoon, ja vertaistukea oli tarjolla. Jatkotutkimusaiheina tärkeimpinä koettiin uusien mallien kehittäminen lasten syöpätautien osastoille, jotta vanhemmille ei jäisi kielteisiä koke-muksia lapsensa hoitopolun varrelta.
Tässä tutkimuksessa syvähaastatellaan yhtä äitiä kolme kertaa. Lisäksi teemahaastatellaan yhden keskussairaalan ja yhden yliopistosairaalan hoitajaa. Perheellä oli hoitosuhde näihin molempiin sairaaloihin. Tutkimuksen pohjalta toteutimme opaslehtisen perheille, jotka lähetetään yliopistosairaalaan syöpäosastolle. Tämä lehtinen oli tarkoitettu keskussairaalan hoitajien ohjaustilannetta helpottamaan.
Tulosten mukaan äiti olisi kaivannut osastoilta enemmän henkistä tukea ja ohjausta koko hoitopolun varrella sekä kuoleman jälkeen. Äidin mielestä hygieniaosaamisessa oli puutteita ja osastojen välillä paljon eroavaisuuksia hoitokäytännöissä sekä lapsille suunnatun viriketoiminnan tarjonnassa. Vanhemmat saivat osallistua lapsensa hoitoon, ja vertaistukea oli tarjolla. Jatkotutkimusaiheina tärkeimpinä koettiin uusien mallien kehittäminen lasten syöpätautien osastoille, jotta vanhemmille ei jäisi kielteisiä koke-muksia lapsensa hoitopolun varrelta.