Työntekijöiden kokemuksia Paro-hyljerobotin hyödyntämisestä toiminnallisen menetelmän välineenä 0-12-vuotiaiden lasten kanssa lastensuojelun kriisi- ja vastaanottotoiminnassa

Abstract

Tämä opinnäytetyö kartoitti työntekijöiden kokemuksia Paro-hyljerobotin käytöstä 0 – 12-vuotiaiden lasten kriisi- ja vastaanottoyksikössä. Tavoitteena oli tutkia hyljerobotin käyttöä toiminnallisena menetelmänä ja sitä kautta selvittää, voiko hyljerobottia ja muita seura- ja lemmikkirobotteja hyödyntää lasten kanssa lastensuojelussa ja yleisemmin sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Paro-työskentely tarkoittaa sitä, että lapsi hoitaa Paro-hyljerobottia yhdessä työntekijän kanssa ja samalla työntekijä toteuttaa tavoitteellista työskentelyä. Hyljerobotin avulla voi esimerkiksi tehdä tunnetyöskentelyä lapsen kanssa. Paro-hyljerobotilla on myös oma tarina, jonka voi lapselle kertoa ja jonka kautta lapsi voi kokea samaistumisen tunteita. Opinnäytetyön teoreettinen osa sisältää kriisi- ja vastaanottotoiminnan toimintaympäristön kuvailun, tietoa lapsen kriisistä ja traumasta sekä sijoitettujen lasten yleisimmistä haasteista. Teoriaosuus koostuu myös robotiikasta ja sen hyödyntämisestä sosiaali- ja terveysalalla. Lisäksi teoriaosuudessa kuvataan erilaisia toiminnallisia menetelmiä, joita lasten kanssa käytetään lastensuojelussa.

Opinnäytetyön toteutus alkoi huhtikuussa 2018 ja se päättyi huhtikuussa 2019. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa kerättiin aineistoa kyselyn, havainnoinnin ja haastattelun menetelmin. Kysely ja ryhmähaastattelu tehtiin lastensuojelulaitoksen työntekijöille. Kysely oli työntekijöiden täytettävissä aina Paro-työskentelyn jälkeen. Kyselyn vastauksia tuli 33 kappaletta. Ryhmämuotoiseen haastatteluun osallistui kolme lastensuojelulaitoksen työntekijää huhtikuussa 2019. Lisäksi lapsia havainnoitiin Paro-työskentelyn aikana.

Tulosten perusteella työntekijät kokivat, että Paro-hyljerobotti on hyvä työväline esimerkiksi hankalista asioista keskusteluun, rauhoittamaan lasta sekä käsittelemään lapsen tilanteeseen liittyviä tunteita. Hyljerobotin käyttö toiminnallisena menetelmänä sopi suurimmalle osalle lapsista, mutta kaikkia lapsia hyljerobotti ei kiinnostanut. Tuloksista voi päätellä, että seura- ja lemmikkirobottien käyttö lasten kanssa sosiaali- ja terveysalalla on hyödyllistä. Aineiston pienen määrän vuoksi tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää. Kehittämisehdotuksina hyljerobottia voisi ottaa enemmän lasten arkeen mukaan kriisi- ja vastaanottotoiminnassa sekä esimerkiksi työskentelyyn perheiden kanssa.