Eristykseen johtaneita syitä sekä eristysten ennaltaehkäisy psykiatrisessa sairaalassa
Alén, Jonna (2019)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Alén, Jonna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019082918057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019082918057
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia syitä, jotka johtavat potilaan eristämiseen psykiatrisella osastolla sekä mitä keinoja käytetään eristysten ennaltaehkäisyssä. Opinnäytetyön kysymykset liittyivät myös eristysprosessin sujuvuuteen ja turvallisuuteen.
Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä, sillä aihetta haluttiin tutkia pohjautuen hoitohenkilökunnan omiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla Auroran sairaalan hoitohenkilökuntaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Haastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän hoitajaa neljältä eri osastolta.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että eristykset sijoittuvat useimmiten potilaan hoitojakson alkuun.
Pakkotoimet olivat hoitajien mukaan aina hyvin perusteltuja. Pakkotoimet kohdistuvat potilaisiin, joiden kanssa ei päästä muilla keinoin yhteisymmärrykseen ja vuorovaikutus on puutteellista. Kaikki hoitajat kuvasivat potilaan eristämisen olevan viimeinen vaihtoehto. Haastatteluissa kuvattiin runsaasti keinoja, mitä kaikkea yritetään tehdä ennen pakkokeinojen käyttöä.
Ennakoivina menetelminä käytetään useita eri keinoja. Tutkimustuloksissa painottui potilaan voinnin havainnointi, keskustelu, ohjaus ja tärkeänä seikkana pidettiin myös potilaan riittävää psyykelääkitystä. Tässä opinnäytetyössä oli pohjana myös Safewards-malliin perehtyminen ja tutkimustulokset osoittivat sairaalassa käytettävän samankaltaisia ennaltaehkäiseviä keinoja kuin Safewards-mallissa. Kaiken kaikkiaan tutkimustuloksista voi todeta, että pakkokeinojen käyttöön on hyvin korkea kynnys ja potilaan eristäminen on todella viimeinen vaihtoehto.
Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä, sillä aihetta haluttiin tutkia pohjautuen hoitohenkilökunnan omiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla Auroran sairaalan hoitohenkilökuntaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Haastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän hoitajaa neljältä eri osastolta.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että eristykset sijoittuvat useimmiten potilaan hoitojakson alkuun.
Pakkotoimet olivat hoitajien mukaan aina hyvin perusteltuja. Pakkotoimet kohdistuvat potilaisiin, joiden kanssa ei päästä muilla keinoin yhteisymmärrykseen ja vuorovaikutus on puutteellista. Kaikki hoitajat kuvasivat potilaan eristämisen olevan viimeinen vaihtoehto. Haastatteluissa kuvattiin runsaasti keinoja, mitä kaikkea yritetään tehdä ennen pakkokeinojen käyttöä.
Ennakoivina menetelminä käytetään useita eri keinoja. Tutkimustuloksissa painottui potilaan voinnin havainnointi, keskustelu, ohjaus ja tärkeänä seikkana pidettiin myös potilaan riittävää psyykelääkitystä. Tässä opinnäytetyössä oli pohjana myös Safewards-malliin perehtyminen ja tutkimustulokset osoittivat sairaalassa käytettävän samankaltaisia ennaltaehkäiseviä keinoja kuin Safewards-mallissa. Kaiken kaikkiaan tutkimustuloksista voi todeta, että pakkokeinojen käyttöön on hyvin korkea kynnys ja potilaan eristäminen on todella viimeinen vaihtoehto.