Päivätoiminnan kehittäminen erityistä tukea tarvitseville oppilaille
Dahllund, Hanna; Leinonen, Marjo (2019)
Lataukset:
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019091218430
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019091218430
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda uudenlainen toimintamalli erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden päivätoimintaan. Päivätoiminta on lakisääteistä vammaisopetuksen oppilaille koko peruskoulun ajan. Päivätoiminta on virikkeellistä toimintaa koulupäivien jälkeen. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Uudellamaalla sijaitseva yhtenäiskoulu, joka esiintyy työssämme anonyyminä. Yhtenäiskoulu tarkoittaa koulua, jossa luokka-asteet ovat ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen. Kyseisessä koulussa päivätoimintaa järjestävät samat ohjaajat, jotka ohjaavat oppilaita myös koulupäivinä. Toiveena oli opinnäytetyön antavan kyseiselle koululle heidän tarvitsemansa hyödyn päivätoiminnan kehittämisessä. Kehittämistehtävä keskittyi edistämään oppilaiden sekä ohjaajien osallisuutta päivätoiminnan kehittämistyössä.
Keskeisiä käsitteitä opinnäytetyössä olivat osallisuuden edistäminen erityisopetuksessa, vuorovaikutuksen moninaisuus päivätoiminnassa, työn kehittäminen sekä kehitysvammaisuuden käsittely yleisellä tasolla.
Opinnäytetyön aineisto koostui työyhteisössä käydyistä keskusteluista, kyselyistä sekä oppilaista että ohjaajista tehdyistä havainnoista. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä oli toimintatutkimus, joka oli luonnollinen valinta menetelmäksi. Tutkimusaineistoa peilattiin tutkimuskysymyksiin niin laadullisten- kuin määrällistenkin menetelmien avulla, jotka liittyvät toimintatutkimukseen menetelminä.
Aineiston perusteella tarve päivätoiminnan kehittämistyölle oli selkeä. Alun innostuksen jälkeen osasta työyhteisöä pystyi havaitsemaan jonkinlaista muutosvastaisuutta prosessia kohtaan. Havaintojen perusteella pääasiallinen kohderyhmä eli erityisoppilaat olivat muutokseen tyytyväisiä. Tätä ei kuitenkaan pystytty todentamaan muuten kuin oppilaista tehtyjä havaintoja tulkitsemalla. Kehittämisehdotukseksi nousi mahdollisuus keskustelu- ja kehittämispajojen jatkamiselle, joka lisäisi vuorovaikutusta ohjaajien välillä sekä antaisi mahdollisuuden oman työn kehittämiselle yhdessä muiden kanssa. Yhtenäisen päivätoimintamallin avulla oppilaille syntyisi selkeä kuva toiminnasta, riippumatta ympärillä olevista ihmisistä tai vaihtuvista paikoista.
Keskeisiä käsitteitä opinnäytetyössä olivat osallisuuden edistäminen erityisopetuksessa, vuorovaikutuksen moninaisuus päivätoiminnassa, työn kehittäminen sekä kehitysvammaisuuden käsittely yleisellä tasolla.
Opinnäytetyön aineisto koostui työyhteisössä käydyistä keskusteluista, kyselyistä sekä oppilaista että ohjaajista tehdyistä havainnoista. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä oli toimintatutkimus, joka oli luonnollinen valinta menetelmäksi. Tutkimusaineistoa peilattiin tutkimuskysymyksiin niin laadullisten- kuin määrällistenkin menetelmien avulla, jotka liittyvät toimintatutkimukseen menetelminä.
Aineiston perusteella tarve päivätoiminnan kehittämistyölle oli selkeä. Alun innostuksen jälkeen osasta työyhteisöä pystyi havaitsemaan jonkinlaista muutosvastaisuutta prosessia kohtaan. Havaintojen perusteella pääasiallinen kohderyhmä eli erityisoppilaat olivat muutokseen tyytyväisiä. Tätä ei kuitenkaan pystytty todentamaan muuten kuin oppilaista tehtyjä havaintoja tulkitsemalla. Kehittämisehdotukseksi nousi mahdollisuus keskustelu- ja kehittämispajojen jatkamiselle, joka lisäisi vuorovaikutusta ohjaajien välillä sekä antaisi mahdollisuuden oman työn kehittämiselle yhdessä muiden kanssa. Yhtenäisen päivätoimintamallin avulla oppilaille syntyisi selkeä kuva toiminnasta, riippumatta ympärillä olevista ihmisistä tai vaihtuvista paikoista.